Joulu 2009

Ajattelin toivottaa tätäkin kautta itse kullekin hyvää ja rauhallista joulua! Tässä muutama kuva, jotka kuvaavat tätä päivää täällä kotokotona :) Eli leivottu on!

Ja siinä allekirjoittanut häärii pikkusiskon kanssa yhteisen projektin parissa. Siis minun ja pikkusiskon yhteinen projekti. Siis.

Mainostan

Tuossa olen useamman blogin ja Ravelryn kautta törmännyt opinnäytetyökyselyyn, jonka aiheena on opinnäytetyö neulomisesta ja tekijänoikeuksista. Kyselyn tarkoituksena on siis kerätä tietoa siitä, miten hyvin suomalaiset neulojat tuntevat tekijänoikeuksiin liittyviä asioita ja kuinka neulojat niihin suhtautuvat. Opinnäytetyöntekijä itse opiskelee liiketaloutta Saimaan Ammattikorkeakoulussa ja hänen suuntautumisensa on juridiikka. Kysely on suomeksi, joten kyselyyn vastaajan tulisi olla suomalainen.

Ja tässä tulee täky! Vastaajien kesken arvotaan 2xn.20€:n arvoista lankapakettia! Osan tuotteista lahjoittaapi Titityy :)

Kyselyn löytääpi täältä :)

Joulumarkkinat ja joulun odotusta

Onhan noista Jyväskylän Paviljongissa vietetyistä joulumarkkinoista jo hieman aikaa (28.-29.11.09), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaa postata, eikös? :)

<--- Ensinnäkin meille muutti uusi kissa, Le Chat Noir. Tuota julistetta on tullut himoittua jo ikuisuus. Ja kun se sit silmään osui Nostalgiakuvien osastolta, niin se oli oksat pois ja melkein kyynäspäätaktiikkaa hyväksikäyttäen siirsin itseni julisteen luo ja kaappasin sen mukaani. Tuolla julisteen kissalla oli silmissään ilme:"Ota minut, vie mukanasi!".

Ja kuten kuvasta näkyy, niin Tiitukin on enemmän kuin kiinnostunut julisteesta! Pysyväksi paikaksi juliste sai paikkansa keittiön seinältä (jostain syystä mikään muu huone ei tullut mieleenkään!). Humppatukka sanoikin heti ostosession jälkeen, että tuolla ilmeellä julisteella ei ole mitään asiaa makkariin :D

Ja tarttuipa markkinoilta mukaan myös kaksi kerää lankaa! --->
Vasemman puoleinen kerä on vaalean vihreää ja ruskeaa väriä omaavaa Fame Trend- villalankaa (100g) ja oikeanpuoleinen punaruskea Trekking hand art (100g) on ostettu Neuleunelmia -kaupan pöydästä. Poppelin pöydässä kävin pari kertaa haahuilemassa, mutta mukaan tarttui vain 2,5-kokoiset bambupuikot. Harmi, että tämä taloudellinen tilanne on mikä on, mutta eiköhän tämä tästä kun pääsee työkkärin listoille. Vihreä-ruskeasta langasta olen haaveillut tekeväni itselleni sukat ja punaiset ovat taittumassa juuri Mummulle joululahjaksi Olga-sukkien ohjetta soveltaen käytettynä :)

Jääkukkia ikkunassa...

... Ja kädessä :) Tuli aivan tajuttoman hyvä mieli, kun vihdoin sain ostetuksi jouluvalot, joita voi periaatteessa käyttää ympäri vuoden koska niillä ei niin selkeää teemallista ulkoasua ole (vaikka nimi viittaakin talveen, mutta eniveis). Tässä sitä keittiössä on tullut touhuiltua aika tovin jo ja syynä oikeastaan ovat juuri nuo valot. Tulee vain niin hyvä mieli :) (Ja kuvat taattua kännykkäkamera -laatua, voi että mä haluaisin sen uuden Sony Ericsson Ainon..)

Tässä käytän nyt tilanteen hyväksi lyhykäiseen blogimerkintään, kun odottelen tiskiveden jäähtymistä. Sain viime yönä viimeisteltyä valmiit joululahjasukat, joten nyt siis enää lahjat uupuvat Mummulta, Äireeltä ja Pikkuveikalta. Mummun sukat aloittelin jo, mutta meinaa tulla tenkkapoo kun haluais kuitenkin tehdä jotain hieman toisenlaista kuin perinteiset 2o2n-vartiset perussukat, mutta en meinaa löytää mitään seiskaveikalle sopivaa ohjetta. Kai sitä voisi säveltää, mutta se taas tarkoittaisi sitä, että pitäisi muistaa nuo sävellykset seuraavaankin sukkaan. Kun en omista toisia nelosen puikkoja, niin yhtäaikaa on hankala tehdä :D Pikkuveljelle lahjaa on tullut jo mietittyä pitkään ja tässä aprikoinkin että osaisinkohan tehdä liipasinsormilapaset? Hän kun harrastaa Soft-Airia, niin tuommoiset lapaset sopisi aika hyvin. Äireen Fifi ei ole edistynyt vieläkään, mutta onhan tässä kolmisen viikkoa vielä aikaa.. ;)

Tälle iltaa on tiedossa jotain ihan poikkeuksellista! Humppatukka eli armas kihlattuni N otti ja voitti Radio Jyväskylän kilpailussa kaksi lippua Kummelin Joulu tulee -esitykseen Jyväskylän Paviljongissa, joten lähdemme tuossa seitsemän aikoihin vaappumaan siihen suuntaan. Kyllähän nuo nyt pitää edes kerran nähdä ihan livenä, onhan tuo ohjelma ollut meidän kummankin lapsuudessa ja nuoruudessa tosi kova juttu :)

Mutta tiskivesi odottaa ja vaatteetkin on valkkaamatta iltaa varten. Ja apua, tukka laittamatta!

Jotain tähän väliin

Ihan pikainen valmistuneiden lahjojen osalta!

Eli kuvasta uupuupi vielä mummulle, äidille ja pikkuveljelle lahjat, joita ei ole osaa vielä edes aloitettu :P Äireelle on tiedossa aquan värinen mohairinen Fifi-huivi. Tuo isän pipo on täältä (ohje).

Mutta eiköhän tämä tästä! Sukat kai pitäisi laittaa mummulle ja veljelle, mutta saas nähdä :D

Hiljaisuuden katkos.

Syysloma tuli ja meni (vko42). Sitä ennen ja sen aikana blogi on ollut hiljainen, ensinnäkin tuottavuuden alhaisuuden takia kuin myös viime viikkoisen matkan vuoksi. Kyllä, Kypros tuli, oli ja meni ja arki jatkuu taas (tai ainakin on jatkunut jo pari päivää, mutta eniveis)! :)

Kuten kuvasta näkyy, maisemat ainakin rannan suunnalla oli upeat! Vesi oli lämmintä ja niin ihanan eriväristä kuin tutun Evijärven (paikkakunnalla, jossa meidän puolen mökki sijaitsee). Tuossa vaiheessa ei vielä sukelluslaseja ollut, mutta seuraavaa rantakeikkaa varten ne tuli kyllä hommattua. Tämä ranta oli hieman kivisempi veden alla, mutta toinen ranta oli hiekkaa niin pitkälle kuin silmä kantoi.

Taidan tehdä kunnollisen kuvapostauksen heti kun vain saan lisää kuvia kotoa, eilisillan hidas yhteys pätki pahasti ja pikkusiskolla taisi mennä hermot useampaan otteeseen ;)

Ja nyt alkoi operaatio Bonsai-puun (ts. Ruukkupuun) kasvatus. Äiree antoi rahat tuota ihmettä varten matkalla, joten ostin kokeeksi pakkauksen jossa oli mullat ja useampi siemen valmiina. Ja tietysti onnistuin valitsemaan semmoisen lajikkeen, joka menestyisi mieluummin ulkona kuin sisällä (ilmeisesti), eli männyn. Katsotaan mitä saan aikaiseksi ja kuoleeko puu heti alkuunsa. Onneksi pakkauksessa oli kuusi kappaletta siemeniä, että yritystä ainakin riittää.

Palauduimme matkalta siis viime tiistai-iltana ja kotona oman kullan kainalossa olin sitten kahdentoista aikoihin samana yönä. Ei jäänyt palautuminen reissusta pitkäksi, kun sitten soitettiin sijaistamaan tuttuun paikkaan. Asia ei sinänsä ole huono, sillä raha tekee vain hyvää tässä vaiheessa! Joten keskiviikko-ilta meni töissä, torstaina lisäsimme opinnäytetyömme Theseukseen (pitää muistaa liittää linkki tänne joskus sitten, kun työ näkyy siellä :) ja tänään ja viikonloppuna olen menossa taas hommiin! Hyvää tekee, mutta missähän vaiheessa hoidan ne rästitehtävät, jotka ovat retajaneet kakkosluokalta asti? Ensi maanantaina kun alkaa uusi harjoittelu ja kestää neljä viikkoa...?

Kuvatonta. Melkein.

Kuten jo otsikossa lupailen, taitaa tulla kuvaton postaus. Ehkä jotain hilpeää loppuun voisin keksiä ;)

Asiahan on niin, että opparikaverin kanssa viime keskiviikkona esitettiin meidän opinnäytetyö ("Kun on oikein pienei - Lorut ja laululeikit varhaisen vuorovaikutuksen tukena.") . Eli se touhu olisi nyt virallisesti lähestulkoon ohi! Enää kypsyysnäyte 9.10., mutta en jaksa sitä enempää stressata.. Varsinkin kun seuraavalla viikolla pääsee lomamatkalle! Kylläh, Kyproksen Pafos kutsuu. Tuo samainen kohde oli joskus vuonna nakki ja kypärä meidän perheen ensimmäinen lomakohde. Nyt sinne sitten äiteen, isän ja pikkusiskon voimin :) (asiastahan ei voi liikaa hehkuttaa, olen ollut liian kauan ilman lomamatkaa~!)

Neulomisista ja muista kädentaidoista: Mulla on aivan liian monta työtä yhtäaikaa kesken. Olen luonteeltani kaikki-heti-nyt-valmiiksi-ja-minulle! -tyyppiä, joten kun aloitan innolla jokun työn ja huomaan, ettei tämä nyt yhdessä illassa valmistu, niin sitä meinaa vallan turhautua. Ja sit se työ jääkin pyörimään miehen ja kissan jalkoihin. Ja jos kudinpuikkoina on bambuiset puikot, nin voi olla satavarma, että yksi kappale kutimia on arvon neitikissan toimesta siirtynyt mystisesti olkkarin sohvalta makkariin sängyn alle.

Nyt olisi tarkoituksena vääntä äiteelle (ja kait myös siskolle) etelänreissuun joko kankainen tai kudottu rantakassi, en ole vielä osannut päättää kummanlaisen tekisin. Toisaalta kaapissa odottelisi kaksi paria bambukahvoja, jotka pelastin kirpputorilta (2x kulahtaneet ja likaiset laukut, joista kahvat ja muun hyödyllisen nyrhin irti). Niitä jotenkin olen ajatellut kankaiseen laukkuun, mutta katsoo nyt.. Samoin parit sukat ovat ilman paria vielä (jouluksi taitaa lähteä monet sukkaparit.. :D ). Jotenkin kokoajan mielessä pyörii valtavasti ideoita ja muuta, mutta se toteuttaminen ja ohjeiden lukeminen sun muu ei nyt oikein säväytä :P

Kuulin viime viikolla hieman järkyttävän uutisen. Nainen, teinivuosieni (ja yhteydenpidon vähyydestä huolimatta) parhaan kaverin isoäiti, Isu, oli kuollut viime torstaina. Tuo tieto järkytti pahasti, sillä en uskonut minkään vievän tuota naista mukanaan hautaan. Hän oli todella läheinen minulle varsinkin noina teinivuosina, kun lähestulkoon asuin ystäväni luona perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ja aika usein myös koulun jälkeen. Tuo ihminen oli aina läsnä, tarjoamassa teetä ja pullaa, touhuten kokoajan ihan ärsytykseen saakka. Ja koko ajan luettelemassa ulkoaopittuja runoja, loruja ja virsiä. Lepää siis rauhassa Jokelan Isu. Olit minulle kuin kolmas isoäiti. Lainatakseni kyseisen ystäväni sanoja:"If heaven exists, I'm sure she's there now. Though, knowing her, she's way too busy looking after all of us she left behind."

Ja vaikka loppuosa kirjoituksesta ei ollutkaan niin piristävää, niin toivottavasti Neitikissa Tiitu poseerauksellaan saa hymyn jälleen huulille.

Laukku ja Tiitu.

Kyllä se laukku vain niin kovaa jäi pyörimään päähän, että pakko siitä oli vielä näin päivänvalolla ottaa astetta tarkempi kuva! Kuvaan änkesi myös omien varpaiden lisäksi meidän perheen pienokainen, eli vuoden vanha tyttökissa Tiitu.

Tiitu oli oman pitkällisen päähän piston tuotos. Kissaa olin haikaillu jo kauan, miehenpuolisko ei vain oikein meinannut lämmetä ajatukselle. Mutta sitten yks kaks viime kesänä ihaillessani kaikki kissanleluja ja tarvikkeita kaupassa mies totesi, että eiköhän hommata kissa. Ilmeeni voi varmaan arvata!

Ja nyt Tiitu on asustellut meillä runsaan vuoden päivät. Yksi neljäsosa-persialainen on kyseessä. Emän emä on persialainen, joten siitä tuo yksi neljäsosa tulee ;) 7.5. 2008 on kuulemma tyttösen virallinen syntymäpäivä, mutta tänä vuonna hönättiin asia päivän pari myöhässä. Ei siis juhlittu mitenkään, mutta tokko tuo nyt tyttöa haittasikaan :D

Ranttuhan tuo tyttö on kuin mikä. Purkkiruoat kuin myös kototekoinen ruoka ei meinaa kelvata mitenkään. Puurot ja maitovalmisteet se kiertää kaukaa, oli ne sitten lämpimiä tai kylmiä. Leikkelemakkarat menis vaikka milloin, on Tiitu jopa tullut minulta anelemaan leivän päältä kinkkuleikettä. Raaka kana ja tonnikala on ehdoton ykkönen. Tuonpa takia harvoin nykyään ostetaankaan enää mitään valmiiksi marinoitua kananlihaa, Tiitu saa osansa ja siitä se kyllä pitää huolen ;)

Ainoat varsinaiset kommunikointikeinot Tiitulla on järjetön juokseminen edestakaisin, jos ensin sen maukumisesta ei olla otettu selkoa mitä neidillä on mielessä. Tämä ravaaminen on parhaimmillaan sitä, että kissa juoksee makkarin ikkunalaudalta järjetöntä vauhtia keittiön ikkunan eteen joko emännän jatkolle tai pikkupöydälle ja törmää samalla itse ikkunaan. Siitä sitten takaisin makkarin ikkunallle tai jopa olkkarin ikkunalle.

Viime toukokuisen sterilointileikkauksen jälkeen Tiitu on kyllä alkanut näyttämään aivan suloisia puolia itsestään. Se esimerkiksi hakeutuu vapaaehtoisesti ihmisen läheisyyteen paijattavaksi ja silitettäväksi. Kyhnytys korvan takaa ja korvanlehden sively sormien välissä saa Tiitun jalat ihan spagetiksi ;) Samoin mitä kummallisimmat solmuasennot nukkueassa näyttävät todella passaavan Tiitulle..

Lempipuuhaa Tiitulla oli aikoinaan mattosukeltaminen. Nykyään muovipussit ja päiväpeiton alla möyriminen on semmoista puuhaa, mistä Tiitu nautiskelee päivittäin. Tämän vuoksi lattialla pyöriikin muutama hassu muovipussi, jotta tyttö pääsis itseään hieman toteuttamaan :D

Että semmoinen kisuli. Monta huolta (esimerkiksi parvekkeen kaiteelle hyppääminen..), mutta on kyllä niin monta hyvää puoltakin. Se on kyllä hassua, miten tuommoiseen pikkuiseen ötökkään voikaan tykästyä.

Laukkua pukkaapi.

Voisinhan tähän hiljaiseloon vallan mainiolla käsityösaavutuksella tuoda stopin.

Siis olen itse tekeleeseen todella tyytyväinen, tämmöisen toisen saattais jossain vaiheessa tehdä toistamiseen kun ekan kappaleen virheistä on opittu :D

Kyseessä on siis kuvan laukku, jota armollisesti reippaan seitsemän tunnin ajan väänsin sen sijaan, että olisin edes oppariin päin vilkaissutkaan. Ihan kankaista ompelemalla tehty, eli ei mikään kudonnainen, kerrankin!

Kankaat oli Anttilasta ja pitsi kirpputorilöytö, jonka värjäsin vihreäksi. Koneella tikkasin halutut osat pitsiliinasta erivärisellä langalla esiin (siksakkia, jotta langat ei olisi lähtenyt niin helposti karkaamaan leikatessa..) ja leikkasin summittaisesti kuvion esiin. Sen jälkeen taas koneella uudestaan kankaalle kiinni ja retupalat veks.

Varmasti on olemassa helpompikin tapa tehdä tälläisia, mutta työ tekijäänsä opettaa ja niin edes pois päin :) Tää oli muutenkin tämmöinen omasta päästä vedetty tuotos, ja se jälki on kyllä aika karua laukun sisältä :P

Tämä laukku eksyy aika varmasti mukaan etelänlomalle, joka TOIVOTTAVASTI toteutuu ennen syyslomaa/syyslomalla ;) Vanhemmat lupasivat maksaa minun matkani heidän ja pikkusiskoni kanssa etukäteisenä valmistumislahjana. Armas mieheni ei matkaan pääse mukaan, mutta eiköhän hänen kanssaan tehdä sitten se saksan reissu. Hän kun ei noista kuumista ulkomaan matkoista piittaa :)

Mutta nyt taas opparin kimppuun, ta'dah!

Semmosta tänään.

Saatiin kuin saatiinkin opparia taas aikaiseksi tuon parin kanssa ja taas on selvät sävelet kuinka edetä.. Het kun vaan saa aikaiseksi. Opparin palautuspäivä on todennäköisesti tuleva perjantai, ett sen kyllä tietää mitä sitä tekee seuraavat pari päivää.. Nikon kummitädin tyttö kun sattuu tulemaan piristykseksemme keskiviikkona, saanpahan taas hieman harjoittaa saksaani :)

Eilen sain valmiiksi toisen sukan ja tänään voisi aloitella sille paria. Lanka Kool-Aid+etikka -seoksella värjättyä Novitan luonnonvalkoista Seiska veikkaa, hieman jännittää että vaikuttaako tuo etikka tuossa lankaan jotenkin (seos oli siis ylijäämäväriä kun kokeilin värjätä pari ostoskassiani ja jostain luin että etikkä kiinnittää värin). Pitää vaan huuhdella sukat viä ennen pakettiin (jos sinne asti eksyvät) käärimistä :3 Kuvat laitan sitten vaikka seuraavaan postaukseen..

Että näin tällä erää, pikaista päivitystä tässä opinnäytetyön välttelyn lomassa. Kiitos.

Päivittelyä.

Zauberball-sukat ovat valmiit!

Taidankin olla luulemaani nopeampi kutoja. Nuohan tuli melkein yks kaks valmiiksi. Ei tarvinnut kuin laittaa lempisarja pyörimään ja hupskeikkaa. Vähän harmittaa ettei noista sukista tullukaan niin erilaiset kuin mitä olin toivonut. Hieman enemmän olisi variaatiota saanut olla, mutta kyllä nämä käy ihan hyvin :)

Lankaa tosiaan jäi, joten voisin vaikka tänään alkaa tekemään lopusta langasta pelkkää tavllista putkea, eli pitkiä ranteen lämittimiä ;)

Ja liityinpä tuossa pari viikkoa sitten Juju-kerhoon, josta sitten hienona liittymislahjana postissa tuli tämänmoinen ihuna käsityöveska puikkopusseineen ja uusilla pampupuikoilla (sukkapuikot, pyöröpuikot, apupuikko ja kolmet erikokoiset tavalliset puikot)! Liittymislahjana sain myös valita parit kirjat, toinen oli sukkakirja ja toinen luonnonmateriaaliaskarteluohjeita sisältävä opus. Muitakin hyvänkaltaisia kirjoja kerhossa näemmä oli, mutta toivottavasti lisäävät valikoimiinsa vielä jotain muutakin kuin pelkästään kirjoja.


Tuosta valmiista puikkopussista innostuneena tein sitten toisen mallista vanhoille puikoilleni, jotka sattuu aina muuten lojumaan ihan missä vaan. Onpahan niillekin nyt oma paikkansa :) tuossa oikeanpuolimmaisessa kuvassa on väliaikainen naru pitämässä pakettia kiinni. Sitten joskus siihen saattaa ilmestyä varsinainen nyöri.

Käytettiin myös meidän kissaa Tiitua eilen eläinlääkärissä, kun raasuparka joutui ravaamaan pöntöllään joka toinen minuutti. Ja oikeassa oltiin, virtsatulehdus. Eli lääkkeet sun muut hoidot ja käynti lääkärissä tuli maksamaan sen hulppeat +110€, että voipi olla että tulevaisuudessa näin opiskelijana on pakko kyllä löytää joku edullisempi paikka.. Paikassa, jossa käytiin Tiitu leikkuuttamassa, oli kaikki ajat varattu ens viikkoon saakka. Se olisi ollut edullisin ja miellyttävin paikka käydä, mutta kun ei ollut aikaa sinne saatavilla niin ei voinut mitään.

Noh, toivotaan ettei Tiitu tästä enempää enää sairastele.. :)

Vieläkö kesää jäljellä?

On tämäkin ollut kyllä kesä. Ensimmäinen laatuaan sitten kun täytin viisitoista etten ole ollenkaan töitä väkertänyt. Aina oli edes jotain pientä, vaikka leiritoimintaa tai vastaavaa. Tänä kesänä ei tärpännyt, mutta liekö tuokaan huono asia kun on kuitenkin saanut tuon opinnäytetyön kanssa edetä ihan rauhassa (välillä liiankin rauhallisesti..) että se on sitten syksyllä poissa silmistä ja poissa mielestä.

Tein tuossa vähän aikaa sitten vauvan jalan kokoiset villasukat ja nyt sitten on valmistumassa kovaa vauhtia siskolle joululahjasukat Zauberballin sateenkaarenvärisestä langasta :) Ihan hauska on ollut tehdä, ottaen huomioon kun tosiaan vältyin sukka- ja lapasrumbalta ala-asteella. En kyllä ymmärrä, mitä vaikeaa noissa kantapäissä on, ku on kerta ohjeet vieressä josta aina voi soveltaa vähäsen :P Lankaakin jää sen verran että saattaisin innostua tekemään kynsikkäät uudelle-veljentyttöpuolelle (joululahjaksi samoin;) Ihanan erilailla vaihtuu nuo sukkien värit, varsista olis toisaalta voinu tehdä vähän pitemmät, mutta sen enempää tuntematta siskon kinttuja niin en uskaltanut..


Vietettiin tuossa tosiaan elokuun alun eka viikonloppu omien porukoitteni ja miehen porukoiden kanssa miehen sukulaisten kotitilalla. Se on siitä ihanaa seutua, että siellä kasvaa paljon metsämansikoita! ja teinpä pitkästä aikaa mansikkamaitoa~


Että semmoista tällä kertaa. Olihan mielessä postata vaikka ja mistä, mutta yllätysvieras katkaisi ajatuksen juoksun. En kyllä valita! Ehkä seuraavalla kertaa taas lisää~

Edit: Näin sitä taas huomaa, että pitäis lukea edellinen postattu teksti, ettei turhaan mene toistelemaan jo kerran kerrottuja asioita.. :D

Kohti Orivettä

Eli tänään piuhnaistaan jossain vaiheessa (tarkemmin sanottuna klo 16.22 junalla) kohti Orivettä olemaan henkisenä tukena kun appivanhemmat viettää laatuaikaa yhdessä. Kenelläkään ei siis ole mitään hampaan kolossa ketään kohtaan, ovat vaan niin harvoin tavanneet, että meidän "nuorison" pitää olla paikalla keskustelua luomassa :D Tämmöinen iltama tapahtuu siis huomenillalla, me nyt vain lähdetään kun sattumalta Nikolla ei ole töitä tälle iltaa ja täällä on nuo samperin rallit, niin on hyvä lähteä niitä karkuun. Hullua rallikansaa, en jaksa jäädä seuraamaan niiden toilailua.

Huomenaamulla pitäis sitten pirteänä päästä pikapikaa koneelle tekemään jatkavien opiskelijoiden täydennyskurssivarauksia (whaddaya call them?), että joskos sitä vaikka sitten valmistuiskin jo tälle syksyä ja jopa hieman aikaisemmin kuin joulukuussa. Pääsis sitten paperit saatuani hakemaan työttömyyskorvauksia ja pääsis etsimään oikein kunnon töitä. Sais nää opiskelut riittää taas jo hetkeks, vaikka toisaalta kiinnostais tuo Steinerpedagoginen puoli päiväkodissa. Sitten vain pitäis kulkea Snellman korkeakoulussa pari vuotta..

Ostin muuten Titiyystä sukkalankaa! Tein elämäni ensimmäiset villasukat omavärjäämästä langasta, ihan semmoset vaavin sukat, mutta enköhän onnistunut jättämään toisen sukanpienemmäksi :P Noh, tuosta Titityyn langasta meinasin tehdä pikkusiskolle sukat joululahjaksi, mutta hys hys, ei saa kertoa ;)

Mutta tälläistä. Nyt yrittäisin vielä vähän saada opinnäytetyötä aikaiseksi, että voi sitten hyvillä mielin lähteä kohti Orivettä.

Hajatuksia~

Ihmismieli on ihmeellinen. Välillä ajatukset laukkaa kaiken kiireen keskellä ihan tuhatta ja sataa, on kiire ajatuksesta toiseen; "Mitä tänään ruoaksi? Onko laskut maksettu? Nyt pitäis kohta hankkia ne tenttikirjat.., Miksen mä osaa?!"

Sitten välillä, kaiken kiireen keskellä, aivot pysähtyy johonkin ihan olemattomaan ajatukseen ja jää pohtimaan, pysähtyy. Ihan kuin alitajuntaisesti ne herättää tajunnun, että tämä on miettimisen arvoista, kuule tää ajatus!

Ihan niinkään olemattomasta ajatuksesta ei nyt kuitenkaan ollut kyse tällä kertaa, kun opinnäytetyötämme varten litteroin erään lastentarhaopettajan ajatuksia loruttelusta ja laululeikeistä. Sormia alkoi taas turvottaa (syy minkä takia edellisenä iltana jätin koko touhun kesken ja painuin nukkumaan) ja ranteita kivistää, kun tasainen pulin kaikui korvissani.

Nauhalla oli puhetta siitä, miksi vanhemmat ei koe loruttelua ja laululeikkejä luonnolliseksi välineeksi siihen vuorovaikutukseen, jota he omaan lapseensa luovat. Siitä se ajatus sitten heräsi. Ja tuli tarve pohtia.

Opinnäytetyömme aikana olen tullut siihen tulokseen, että kaikista vahvimmin loruttelevat ja laulavat ne vanhemmat, joille itselleen on lapsena loruteltu ja laulettu ja/tai että he ovat osallistuneet vauvana/lapsena toimintaan, jossa on käytetty loruja ja laululeikkejä, tai että he ovat kaikesta huolimatta todella kiinnostuneita asiasta ja/tai tekevät työkseen työtä, jossa laulut ja lorut ovat vahvasti mukana.

Mites minä? Olenhan kiinnostunut lauluista ja loruista lapsille, kirjoitan asiasta oppariakin, mutta en ole muutakuin päiväkodissa tutustunut loruihin ja lauluihin (pikkulapsena siis) eikä kotonani olla loruteltu muutakuin pakolliset harakka huttua keittää ja tämä pikku possu meni.. . Laulamisesta ei kannata edes puhuakaan meidän kotokoto-oloissa, sillä aina kun minä lauleskelin jotain, niin toisesta päästä taloa joku huutaa, että ooppas nyt hilijaa, tämäkin lähinnä veljeni suusta.

Ei voi siis sanoa, että olisin itse kovinkaan perehdytetty lorutteluun ja laululeikkeihin, saati rohkaistu musiikilliseen puoleen muutakuin pianon soiton kautta. En ole edes varma, jaksaisinko lapselleni paljon lorutella ja laulaa sitten kun sen aika olisi. Haluaisin aivan mielettömästi, mutta pelkään etten ehdi. Tietysti nyt minulla on ihan hirveän väärät mielikuvat mammalomasta, mutta senhän näkee sitten tulevaisuudessa (Ei, en ole tällä hetkellä raskaana, vaikka kauhea vauvakuume onkin ;)

Onneksi toinen meidän suhteesta on musiikillinen. Odotan, vaadin, että sitten kun joskus olen raskaana, niin Nikon pitää soittaa kitaraa ja laulaa kasvavalle vatsalle. Haluaisin meidän tulevalle lapselle mahdollisimman paljon musiikkia elämään, ihan alusta lähtien. Uskokaa tai älkää, mutta tutkimukset osoittaa, että sikiö kuulee vatsaan!

Nyt tekisi mieli kuunnella Amelién Soundtrackia, mutta pitänee palata tuohon litterointiin. Opparikaveri tulee meille yhdentoista aikoihin, johon mennessä pitäis tämä litterointi olla mahdollisimman valamis.

Seuraavaan pohdintaan.

Säännöllisen epäsäännöllistä.

Tässä vaiheessa elämää kaikki tuntuu juurikin säännöllisen epässäännölliseltä: rahavirta, inspiraatio opinnäytetyötä kohtaan, blogin päivitys jne. Kunpa jo saisikin kaikki pois alta koulun suhteen että pääsisi kärvistelemään työttömyyttä ja etsimään ihan aikuisten oikeasti niitä töitä.

Laskin tuossa jokin aika sitten kokonaisopintopisteet ja tulihan sieltä parahdus: Joudun kuin joudunkin ottamaan jonkun ylimääräisen kurssin vapaasti valittaviin opintoihin, koska 15 opintopisteestä minulla jää pisteellä vajaaksi. Pisteellä! Yhdellä vaivaisella pisteellä, joka voisi täyttyä, jos jatkan valintojeni mukaan ja käyn viiden opintopisteen saksan kurssin syksyllä, se vain venyttäisi valmistumisen jouluun saakka. Kerpeles, ei ole hyvä paikka tämä Jyväskylän AMK, ei ole. Eihän siinä saksassakaan mitään vikaa ole, ainoa mikä harmittaa on tosiaan tuo valmistumisen venyminen...

Ostin tuossa joku aika sitten ihanan violettia mysteerilankaa kirpparilta. Materiaalista ei ole hajuakaan, liekö jotain sekoitetta, ja on sitten niin ohutta että ei oikein tienny mitä siitä värkkäisi. Usean puikoilla luomisen (eri vahvuisilla) ja purkamisen jälkeen totesin että taisi tämä lanka vain kaivata virkkuukoukkua. Ja johan luonnistuu! Kuvia nyt ei ole mukaan liitettäväksi, mutta enköhän jossain vaiheessa jotain kuvaa laita.. Mielessä olisi, että serkkulikalle tuon valmiin lopputuloksen eli huivin (ylläri, ylläri) laittaisin.

Siskoo oli käymässä meillä kokonaisen viikon. Ja se kyllä riitti. Automatka takaisin Kauhavalle alkoi olla jo sellaista kiukuttelun ja naurun sekamelskaa, että hirvittää. Siskolla meidän perheestä on pahin murkkukausi meneillään, ettei kukaan oikein osaa seurata sen mielenliikkeitä kauaa. Toivottavasti laantuis tuosta ja pian.. :D

Joskkohan sitä jo itsekin taipuisi tuohon sämgyn puoleen ja ottaisi tirsat. Porukat tulee takaisin aamusta, että olis jo hereillä sitten.

01. Do you snack while you read? If so, favorite reading snack?
Oh, Idon't know. Maybe if I have some popcorn, then maybe. Or even a sandwich. More likely I'm drinking than eating while reading. Tea or glass of Coca-Cola ;)

02. Do you tend to mark your books as you read, or does the idea of writing in books horrify you?
I don't do it (except if the book is school related and it's borrowed from my school's library ;P ), but it doesn't bother me if someone has done so. There must've been a good reason for the writing.

03. How do you keep your place while reading a book? Bookmark? Dog-ears? Laying the book flat open?
Dog-ears, bookmark, but not likely to lay the book flat open. Especially if the book is veeeeery thick. I don't have a specific bookmark-mark, I just grap anything that is suitable for the task (old bill, reciet, torn bit of paper, candywrapper..). Hmm, would anyone be interested on buying a bookmark made out of their favorite candy wraps? No?

04. Fiction, Non-fiction, or both?
Preferably fiction, more accurately fantasy; Always has and always will be. Sci-fi isn't that bad, but somehow I feel like my brains has been oriented to the fantasy from the start.

05. Hard copy or audiobooks?
Preferably hardcovers. It feels, like they will last longer than softcover-ones. Audiobooks are also intriguing me, I have few (*cough*) on my harddrive, but haven't had the time to start and listen to them. Imho, James Hetfield from Metallica should do some audiobooks *nods* Have you even heard that guy talk? See the documentary Somekind of Monster and you know what I'm talking about. Just listen him. He gives me the chills, in a good way of course ;)

06. Are you a person who tends to read to the end of chapters, or are you able to put a book down at any point?
I usually try to read at the end of the chapter since it's a good place to continue, but if for some reason (too tired to continue etc.) I can't get to the end of the chapter, I pause within or at the end of the first part of the left page. I've always done so, huh.

07. If you come across an unfamiliar word, do you stop to look it up right away?
I'm too lazy for it :D I try to figure the word out in the context, and maybe, maybe, try finding it out later, Usually not :P

08. What are you currently reading?
Nothing special atm, that darn final thesis is taking all my time. Sure, I have lots of books that are related to that, but I find it hard to categorize them as pleasent reading. Interesting, maybe, but not so relaxing. Oh, I do have Althalus by David and Leigh Eddings halfway now, but I have read it before so I know what's going to happen.

09. What is the last book you bought?
The latest books I bought were three Tarzan books, Jules Verne's Captain Nemo and Alexander Dumas' The Three Musketeers.

10. Are you the type of person that only reads one book at a time or can read more than one at a time?
I preferably read one book at a time. There's nothing special to it, it's just the way I like it.

11. Do you like re-reading books?
I hardly ever read the book second time. Now I just picked up Althalus just to get something else to read than final thesis books. Maybe I will read them later on or even to my kids?

Nyt vihdoin ja viimein sain Muksuaitasta tilaamani paketin, joka sisälsi siis 2x100g vyyhteä merinovillaa ja nipun Kool-Aid -pusseja! Ja eikun het kokeilemaan :)

Kool-Aid:issa on yllättävän voimakas haju pussin avattaessa, mutta vaikka Ilun handu duunaa -blogissa/Kool-Aid-värjäysohjeissa toisin sanottiin, niin mielestäni keitettöessö haju ei ollut niin, no, yököttävä. Ja se kaikista pahin virhe toteutui, eli unohdin sen punaviinin, damn. Lopputulos oli kyllä bueno :)

Mutta sitten itse värjäyssessioon!


Päädyin käyttämään noihin merinovilloihin Dark Cherry- ja Lemon-Lime -nimisiä juomajauheita, sekä tuota sinistä, jonka nimeä en nyt muista enkä jaksa lähteä sitä roskiksestakaan kaivelemaan :P

Kivasti, jos sormet oli vähän nihkeän kosteat kun avas tuon pussin, niin väri tarttui heti sormiin. Nice. Mitenkähän vartalomaalaus onnistuis näillä? Ainakin olisi suht pysyvä väri :)

Ja eikun kattila porisemaan! Vähän oli, myönnettäköön, kiire päästä koolailemaan, mutta se täytyy sanoa, että harvinaisen maltillinen jaksoin olla :P



Ja sitten kun kerät oli mahdollisimman kuivia, otin ja kierin ne! Ihanan herkullinen väri, mutta mitäs niistä nyt tekis? :D



Innostuinpa sitten kokeilemaan muitakin värejä jämälankoihini, jotka yhdistin yhdeksi. Jospa niistä tulisi vaikka kapeat kaulaliinat kummitytölle ja sen siskoopuolelle.

Kuvabloggausta.

Ajattelin tehdä pienen kuvin varustetun päivityksen, aiheena siis juhannus, Tiitu, meitsin parveke ja hieman käsitöitä.

Aloitamme Juhannuksesta. Varsinaisen Juhannusaaton vietimme siis ihan tappotylsästi, Niko oli töissä Karaokeisäntänä ja minä kitkutin tietokoneella. Seuraavana päivänä eli lauantaina suuntasimme kohti Orivettä, tarkemmin sanottuna Niemihuhtaa, joka on Nikon "sukutila". Tila sen vuoksi, että paikka on ISO pinta-alaltaan. Päivää, iltaa ja yötä siis vietettiin vasemmalla näkyvässä Riihessä, jossa on sähkö ja juokseva vesi. Eli kaikki mitä tarvitaan! Lämpöä ei ollut, mutta kuka sitä nyt kesällä tarvitsee? Kuistilla näkyy anoppi, anopin veli ja miesystävä ei- romanttisessa mielessä. Ja riihen sivussa kasvaa kaunein juhannusruusu-puska minkä olen ikinä nähnyt.

Riihen sisusta on jotain aivan ihmeellistä. Nikon vaari on kerännyt Riiheen vanhoja puisia ja rautaisia työkaluja ja huonekaluja. Ehdoton lempparini on keinutuoli, jossa tuntuu aina siinä istuessa että meinaa vetää nurin! Portaiden alla on parit vanhat rukit ja tuolit. Harmi etten osaa/ei ole villaa, millä kokeilla rukkeja ;)

~----------------------------------------------------------------~

Ja mitäs Tiitusta. Raukkaparka leikattiin tuossa kuukausi sitten, eli pentuja Tiitu ei voi enää saada. Harmi sekin, pennuista olisi varmasti tullu komeita. Neiti on nyt Kauhavan reissusta lähtien ollu erikoisella tuulella, mouruaa ja käyttäytyy niinkuin olisi muka kiimassa vielä. Pari kertaa on kusaissu paikkaan, jonne ei olis saanu, mutta toivotaan ettei noita tulisi enempää. Muutenkin tuntuu, että vaikka ruokakippo on täynnä eikä vessassaankaan pitäisi olla mitään valittamista, niin ihan kuin tyttö olisi jotain vailla. Katsoo nyt mitä aika tuo tullessaan.

~----------------------------------------------------------------~

Ja Parveke! Saatiin minun porukoilta tuommoiset käytetyt, mutta hyvälaatuiset puupaneelit parevekkeelle ja heti on huomattavasti miellyttävämpi oleilla! Ja nyt kun kesä pääsi käyntiin oikein kunnolla Toukokuussa, niin sain laitettua muutaman kasvinkin sinne. Sain hieman hernettä kasvamaan narua pitkin ja valkoisessa ruukussa on koristekurpitsaa. Toivottavasti kurpitse nyt tekis vähän kukkaa, niin voisin auttaa pölytyksessä ja saisi sitten syksyksi edes pari kurpitsaa koristeeksi pöydälle. Herneessä on näemmä tulossa jo yks herneenpalko!

Sitten kaiteen vieressä kulmahyllyllä kasvaa tomaattia, samoin kuin amppelissa. Äitee ne oli kasvattanu ja antoi sitten minulle, että saa kokeilla vähän tuota parvekevihertelyä. Muutama kukinto näkyy jo :)

Sain myös Isulta vanhasta mansikkapenkistä muutaman taimen mukaan ja päätin kokeilla kasvattaa niitä parvekkeen reunalla pitkässä parvekelaatikossa. Ja kyllähän ne siihen asettui. Kukkaa ilmestyi ihan yht'äkkiä ja nyt siellä on muutama mansikan alku jo näkyvissä. Elikkä toivottavasti päästään maistelemaan omaa mansikkaa ja tomaattia vielä.

Nikon ostama auringonkukka ei oikein tykännyt parveke-elämästä. Se raukkaparka otti ja nuupahti, vaikka kyllä sitä vielä kastelenkin toiveikkaana.

~----------------------------------------------------------------~

Ja käsitöihin.

Tein Domino-ohjeella seuraavanlaisen tyynyn! Aika ylpeä olen, että jaksoin loppuun saakka :D Eikä tuo mikään hidas ollu tehdä, minä itse vaan oon niin hidas tekemään ylipäätänsä mitään. Mutta kukin tyylillään. Ohje Dominoon löytyypi täältä.

~----------------------------------------------------------------~

Mutta meinasi ihan unohtua! Saatiin Nikon muorilta iki-ihana vanha liinavaatekaappi! Merkki on Häkli ja se on aivan ihana :) Ja kuten toisesta kuvasta huomaatte, oli Tiitukin uuteen valloitukseen varsin tyytyväinen.

Juhannuspäivä 2009 @ Niemihuhta - "Riihi"

Näin sitä päästiin vihdoin ja viimein juhannusta jollain tapaa viettämään. Oltiin tänään kahden aikoihin täällä Niemihuhdassa, kun ei eilen päästy Nikon töiden takia tulemaan. Eilen kotiuduttiin myös Kauhavalta, jossa käytiin viettämässä Isoveikan "salahäitä", joihin ite pääsin itse tilaisuuteen mukaan todistajana. Eeniveis, hän on nyt naitu mies. Good for him.

Päivittelen tässä anopin minikannettavalla vähän kuulumisia, kun niitä ei ole tajunnu aikasemmin kirjoitella. Nyt päivittelen tätä kirjoitusta anopin miniläppäriltä ja sormet ei meinaa osua oikeisiin kohtiin. Istun todella vanhassa, kuluneessa keinustuolissa ja muut häsää kahvia tarjoiltavaksi ja täällä on kylymä!

Onneksi on paljon vaatetta mukana, niin saa kääriytyä sitä mukaa lämpimämpään ku kylmä tulee. Vaikka fiksuinta tietysti olis ollu kääriytyä ensin mahdollisimman tukevasti vaatteisiin ja sit vähentää sitä mukaa kun tulee kuuma :D

Täällä riihessä on aivan ihania vanhoja esineitä. Tämä kun olis laitettu ympärivuotiseksi asumiseksi, niin täällä asuis vuoden ympäriinsä :3 Kuvia varmaan pitää ottaa, että voi niitä myöhemmin jakaa sitten...

Mutta nyt kahvittelemaan että ei ihan epäsosialisoidu.

Päivitetty sekä Livejournaliin että Blogger:iin

Tämä kirjoitus päivittyy sekä Livejournaliini (Solith) että Blogger:iin (Milkyway Station #1).

Elikkäs, kuten jo Bloggerin blogiini kirjoittelin tuossa aikaisemmin, tunnen itseni aika kuolleeksi livejournalin puolella. Kaipaan jotain uutta, ja ottaen huomioon, että aika lailla kaikki kiinnostuksen kohteeni Livejournalin puolella (muutamaa asiaa lukuunottamatta) on kutakuinkin nuupahtanut, joten en nyt sitten toisaalta tiedä kuinka edetä tämän asian suhteen eteenpäin.

Toisaalta Livejournal on tuttu ja turvallinen ja olen ollut siellä AINA: Seikka, joka myöskin on miinusta. Bloggerin blogi on minulla ollut pystyssä pari vuotta, mutta enpä ole sinne pahemmin päivittänytkään mitään. Rakastan vain sen ulkoasua, joka täsmää todella hyvin minun ihastukseeni vanhoja esineitä kohtaan.

En aio tuhota livejournalin tiliäni, eijei. Käyn kuitenkin aina kaikki kaveripäivitykset lukemassa. Eli antaa tämän nyt edetä ihan omalla painollaan. Livejournalissa on kuitenkin oma elämä aina 2002 vuodesta lähtien.

Eteenpäin käy vaellukseni.

Tunnen itseni kuolleeksi Livejournalin puolella. Olenhan siellä toisaalta vuodesta 2002 asti tainnut enemmän tai vähemmän pyöriä. Olisiko siis aika jatkaa matkaa päivittää enemmänkin tänne?

Katsotaan.