perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kohti Orivettä

Eli tänään piuhnaistaan jossain vaiheessa (tarkemmin sanottuna klo 16.22 junalla) kohti Orivettä olemaan henkisenä tukena kun appivanhemmat viettää laatuaikaa yhdessä. Kenelläkään ei siis ole mitään hampaan kolossa ketään kohtaan, ovat vaan niin harvoin tavanneet, että meidän "nuorison" pitää olla paikalla keskustelua luomassa :D Tämmöinen iltama tapahtuu siis huomenillalla, me nyt vain lähdetään kun sattumalta Nikolla ei ole töitä tälle iltaa ja täällä on nuo samperin rallit, niin on hyvä lähteä niitä karkuun. Hullua rallikansaa, en jaksa jäädä seuraamaan niiden toilailua.

Huomenaamulla pitäis sitten pirteänä päästä pikapikaa koneelle tekemään jatkavien opiskelijoiden täydennyskurssivarauksia (whaddaya call them?), että joskos sitä vaikka sitten valmistuiskin jo tälle syksyä ja jopa hieman aikaisemmin kuin joulukuussa. Pääsis sitten paperit saatuani hakemaan työttömyyskorvauksia ja pääsis etsimään oikein kunnon töitä. Sais nää opiskelut riittää taas jo hetkeks, vaikka toisaalta kiinnostais tuo Steinerpedagoginen puoli päiväkodissa. Sitten vain pitäis kulkea Snellman korkeakoulussa pari vuotta..

Ostin muuten Titiyystä sukkalankaa! Tein elämäni ensimmäiset villasukat omavärjäämästä langasta, ihan semmoset vaavin sukat, mutta enköhän onnistunut jättämään toisen sukanpienemmäksi :P Noh, tuosta Titityyn langasta meinasin tehdä pikkusiskolle sukat joululahjaksi, mutta hys hys, ei saa kertoa ;)

Mutta tälläistä. Nyt yrittäisin vielä vähän saada opinnäytetyötä aikaiseksi, että voi sitten hyvillä mielin lähteä kohti Orivettä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Hajatuksia~

Ihmismieli on ihmeellinen. Välillä ajatukset laukkaa kaiken kiireen keskellä ihan tuhatta ja sataa, on kiire ajatuksesta toiseen; "Mitä tänään ruoaksi? Onko laskut maksettu? Nyt pitäis kohta hankkia ne tenttikirjat.., Miksen mä osaa?!"

Sitten välillä, kaiken kiireen keskellä, aivot pysähtyy johonkin ihan olemattomaan ajatukseen ja jää pohtimaan, pysähtyy. Ihan kuin alitajuntaisesti ne herättää tajunnun, että tämä on miettimisen arvoista, kuule tää ajatus!

Ihan niinkään olemattomasta ajatuksesta ei nyt kuitenkaan ollut kyse tällä kertaa, kun opinnäytetyötämme varten litteroin erään lastentarhaopettajan ajatuksia loruttelusta ja laululeikeistä. Sormia alkoi taas turvottaa (syy minkä takia edellisenä iltana jätin koko touhun kesken ja painuin nukkumaan) ja ranteita kivistää, kun tasainen pulin kaikui korvissani.

Nauhalla oli puhetta siitä, miksi vanhemmat ei koe loruttelua ja laululeikkejä luonnolliseksi välineeksi siihen vuorovaikutukseen, jota he omaan lapseensa luovat. Siitä se ajatus sitten heräsi. Ja tuli tarve pohtia.

Opinnäytetyömme aikana olen tullut siihen tulokseen, että kaikista vahvimmin loruttelevat ja laulavat ne vanhemmat, joille itselleen on lapsena loruteltu ja laulettu ja/tai että he ovat osallistuneet vauvana/lapsena toimintaan, jossa on käytetty loruja ja laululeikkejä, tai että he ovat kaikesta huolimatta todella kiinnostuneita asiasta ja/tai tekevät työkseen työtä, jossa laulut ja lorut ovat vahvasti mukana.

Mites minä? Olenhan kiinnostunut lauluista ja loruista lapsille, kirjoitan asiasta oppariakin, mutta en ole muutakuin päiväkodissa tutustunut loruihin ja lauluihin (pikkulapsena siis) eikä kotonani olla loruteltu muutakuin pakolliset harakka huttua keittää ja tämä pikku possu meni.. . Laulamisesta ei kannata edes puhuakaan meidän kotokoto-oloissa, sillä aina kun minä lauleskelin jotain, niin toisesta päästä taloa joku huutaa, että ooppas nyt hilijaa, tämäkin lähinnä veljeni suusta.

Ei voi siis sanoa, että olisin itse kovinkaan perehdytetty lorutteluun ja laululeikkeihin, saati rohkaistu musiikilliseen puoleen muutakuin pianon soiton kautta. En ole edes varma, jaksaisinko lapselleni paljon lorutella ja laulaa sitten kun sen aika olisi. Haluaisin aivan mielettömästi, mutta pelkään etten ehdi. Tietysti nyt minulla on ihan hirveän väärät mielikuvat mammalomasta, mutta senhän näkee sitten tulevaisuudessa (Ei, en ole tällä hetkellä raskaana, vaikka kauhea vauvakuume onkin ;)

Onneksi toinen meidän suhteesta on musiikillinen. Odotan, vaadin, että sitten kun joskus olen raskaana, niin Nikon pitää soittaa kitaraa ja laulaa kasvavalle vatsalle. Haluaisin meidän tulevalle lapselle mahdollisimman paljon musiikkia elämään, ihan alusta lähtien. Uskokaa tai älkää, mutta tutkimukset osoittaa, että sikiö kuulee vatsaan!

Nyt tekisi mieli kuunnella Amelién Soundtrackia, mutta pitänee palata tuohon litterointiin. Opparikaveri tulee meille yhdentoista aikoihin, johon mennessä pitäis tämä litterointi olla mahdollisimman valamis.

Seuraavaan pohdintaan.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Säännöllisen epäsäännöllistä.

Tässä vaiheessa elämää kaikki tuntuu juurikin säännöllisen epässäännölliseltä: rahavirta, inspiraatio opinnäytetyötä kohtaan, blogin päivitys jne. Kunpa jo saisikin kaikki pois alta koulun suhteen että pääsisi kärvistelemään työttömyyttä ja etsimään ihan aikuisten oikeasti niitä töitä.

Laskin tuossa jokin aika sitten kokonaisopintopisteet ja tulihan sieltä parahdus: Joudun kuin joudunkin ottamaan jonkun ylimääräisen kurssin vapaasti valittaviin opintoihin, koska 15 opintopisteestä minulla jää pisteellä vajaaksi. Pisteellä! Yhdellä vaivaisella pisteellä, joka voisi täyttyä, jos jatkan valintojeni mukaan ja käyn viiden opintopisteen saksan kurssin syksyllä, se vain venyttäisi valmistumisen jouluun saakka. Kerpeles, ei ole hyvä paikka tämä Jyväskylän AMK, ei ole. Eihän siinä saksassakaan mitään vikaa ole, ainoa mikä harmittaa on tosiaan tuo valmistumisen venyminen...

Ostin tuossa joku aika sitten ihanan violettia mysteerilankaa kirpparilta. Materiaalista ei ole hajuakaan, liekö jotain sekoitetta, ja on sitten niin ohutta että ei oikein tienny mitä siitä värkkäisi. Usean puikoilla luomisen (eri vahvuisilla) ja purkamisen jälkeen totesin että taisi tämä lanka vain kaivata virkkuukoukkua. Ja johan luonnistuu! Kuvia nyt ei ole mukaan liitettäväksi, mutta enköhän jossain vaiheessa jotain kuvaa laita.. Mielessä olisi, että serkkulikalle tuon valmiin lopputuloksen eli huivin (ylläri, ylläri) laittaisin.

Siskoo oli käymässä meillä kokonaisen viikon. Ja se kyllä riitti. Automatka takaisin Kauhavalle alkoi olla jo sellaista kiukuttelun ja naurun sekamelskaa, että hirvittää. Siskolla meidän perheestä on pahin murkkukausi meneillään, ettei kukaan oikein osaa seurata sen mielenliikkeitä kauaa. Toivottavasti laantuis tuosta ja pian.. :D

Joskkohan sitä jo itsekin taipuisi tuohon sämgyn puoleen ja ottaisi tirsat. Porukat tulee takaisin aamusta, että olis jo hereillä sitten.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

01. Do you snack while you read? If so, favorite reading snack?
Oh, Idon't know. Maybe if I have some popcorn, then maybe. Or even a sandwich. More likely I'm drinking than eating while reading. Tea or glass of Coca-Cola ;)

02. Do you tend to mark your books as you read, or does the idea of writing in books horrify you?
I don't do it (except if the book is school related and it's borrowed from my school's library ;P ), but it doesn't bother me if someone has done so. There must've been a good reason for the writing.

03. How do you keep your place while reading a book? Bookmark? Dog-ears? Laying the book flat open?
Dog-ears, bookmark, but not likely to lay the book flat open. Especially if the book is veeeeery thick. I don't have a specific bookmark-mark, I just grap anything that is suitable for the task (old bill, reciet, torn bit of paper, candywrapper..). Hmm, would anyone be interested on buying a bookmark made out of their favorite candy wraps? No?

04. Fiction, Non-fiction, or both?
Preferably fiction, more accurately fantasy; Always has and always will be. Sci-fi isn't that bad, but somehow I feel like my brains has been oriented to the fantasy from the start.

05. Hard copy or audiobooks?
Preferably hardcovers. It feels, like they will last longer than softcover-ones. Audiobooks are also intriguing me, I have few (*cough*) on my harddrive, but haven't had the time to start and listen to them. Imho, James Hetfield from Metallica should do some audiobooks *nods* Have you even heard that guy talk? See the documentary Somekind of Monster and you know what I'm talking about. Just listen him. He gives me the chills, in a good way of course ;)

06. Are you a person who tends to read to the end of chapters, or are you able to put a book down at any point?
I usually try to read at the end of the chapter since it's a good place to continue, but if for some reason (too tired to continue etc.) I can't get to the end of the chapter, I pause within or at the end of the first part of the left page. I've always done so, huh.

07. If you come across an unfamiliar word, do you stop to look it up right away?
I'm too lazy for it :D I try to figure the word out in the context, and maybe, maybe, try finding it out later, Usually not :P

08. What are you currently reading?
Nothing special atm, that darn final thesis is taking all my time. Sure, I have lots of books that are related to that, but I find it hard to categorize them as pleasent reading. Interesting, maybe, but not so relaxing. Oh, I do have Althalus by David and Leigh Eddings halfway now, but I have read it before so I know what's going to happen.

09. What is the last book you bought?
The latest books I bought were three Tarzan books, Jules Verne's Captain Nemo and Alexander Dumas' The Three Musketeers.

10. Are you the type of person that only reads one book at a time or can read more than one at a time?
I preferably read one book at a time. There's nothing special to it, it's just the way I like it.

11. Do you like re-reading books?
I hardly ever read the book second time. Now I just picked up Althalus just to get something else to read than final thesis books. Maybe I will read them later on or even to my kids?

torstai 2. heinäkuuta 2009


Nyt vihdoin ja viimein sain Muksuaitasta tilaamani paketin, joka sisälsi siis 2x100g vyyhteä merinovillaa ja nipun Kool-Aid -pusseja! Ja eikun het kokeilemaan :)

Kool-Aid:issa on yllättävän voimakas haju pussin avattaessa, mutta vaikka Ilun handu duunaa -blogissa/Kool-Aid-värjäysohjeissa toisin sanottiin, niin mielestäni keitettöessö haju ei ollut niin, no, yököttävä. Ja se kaikista pahin virhe toteutui, eli unohdin sen punaviinin, damn. Lopputulos oli kyllä bueno :)

Mutta sitten itse värjäyssessioon!


Päädyin käyttämään noihin merinovilloihin Dark Cherry- ja Lemon-Lime -nimisiä juomajauheita, sekä tuota sinistä, jonka nimeä en nyt muista enkä jaksa lähteä sitä roskiksestakaan kaivelemaan :P

Kivasti, jos sormet oli vähän nihkeän kosteat kun avas tuon pussin, niin väri tarttui heti sormiin. Nice. Mitenkähän vartalomaalaus onnistuis näillä? Ainakin olisi suht pysyvä väri :)

Ja eikun kattila porisemaan! Vähän oli, myönnettäköön, kiire päästä koolailemaan, mutta se täytyy sanoa, että harvinaisen maltillinen jaksoin olla :P



Ja sitten kun kerät oli mahdollisimman kuivia, otin ja kierin ne! Ihanan herkullinen väri, mutta mitäs niistä nyt tekis? :D



Innostuinpa sitten kokeilemaan muitakin värejä jämälankoihini, jotka yhdistin yhdeksi. Jospa niistä tulisi vaikka kapeat kaulaliinat kummitytölle ja sen siskoopuolelle.