27+0 :)

Niinhän siinä kävi, että Sokerirasituksen kautta kulkenut tie johti raskausdiabetes -diagnoosiin. Paaston arvot ylittivät sallitun juuri ja juuri, toiset arvot jäivät alle sallittujen arvojen mutta ne olivat kuitenkin raja-arvoja. Keskiviikon neuvolassa sain mittauslaitteet ja liuskat, tänään aloitin mittaamisen. Eilen piti käydä labrassa antamassa verinäyte, jota varten jouduin paastoamaan, joten kuuden päivän mittaamisrumba piti aloittaa vasta tänään. Aamun eka arvo (ennen aamiaista) näytti 5,2 ja sallittu arvohan on siis 5,5. Eli siinä mennään, rajoilla pyörien. Vielä ei mistään lääkityksestä puhuttu, vaan yritetään tämä homma saada nyt kulkemaan selkeällä ruokavalion muutoksella. Eli hiilarit ja sokerit kuriin, enemmän kasviksia ja proteiinia peliin. Tämähän alkaa nyt kuulostamaan jo karppaukselta! :D Ei muuten mikään ihme, että SF-mitta huiteli ihan yläkäyrillä, nytkin taisi siis mennä juuri ja juuri yli tuon yläkäyrän..

Pikku-Motti on aktivisoitunut ihan hirveästi, välillä tulee toki niitä hetkiä kun miettii, että onkohan kaverilla kaikki ok kun ei ole tuntunut hetkeen mitään. Sitten myöhemmin vatsassa alkaakin hienoinen rumba ja äireen mieli tasoittuu :) Neuvolalääkäri kuunteli sydänäänet (taannoisen Taysin reissun takia, lisä-ääni sykkeessä) ja totesi, että syke on normalisoitunut :) Pikku-Motti antoi kyllä potkuja minkä kerkesi ja lääkärikin vaikuttti tyytyväiseltä. Jämäkkiä potkuja, totesi vain :)

Aloitin operaatio Unipesän kunnostuksen, eli kehdon hiomis/maalaamisurakan :) Saan kavereilta lainaan hiomakoneen, jolla pääsen toivottavasti jo tänään hieman huristelemaan kehdon kimpussa. Anteeksi vain naapurit! ;) Hiominen kun tapahtuu meidän parvekkeella.. :P

25+4 :)

On jännää olla raskaana. Ensimmäiset kuukaudet menee arvuutellessa, että olenko oikeasti raskaana sekä tasapainoillessa kehossa tapahtuvien hormonaalisten reaktioiden kanssa. Etova olo ja pahoinvointi ei ollut toivelistallani, mutta pääsin niistäkin osalliseksi. Raskauden sulautuminen osaksi arkirutiineja on ollut hämmentävää jja välillä ihan havahtuu taas omaan tilaan, et "Hei, mä oon raskaana!". Tätä mä oon toivonut jo niin kauan ja nyt kun se oikeasti on kohdalla, niin tuntuu kuin raskaudesta ei osaisi nauttia ihan täysillä. Että vielä pitäisi olla astetta innostuneempi ja täysillä kuuluttaa kaikille raskaudestaan. Vauvan potkut mahan sisällä on jotain aivan uskomatonta, ne tuntuu edelleenkin ikäänkuin ilman kiertämiseltä. Voimakkaampia ja selkeämpiähän liikkeet on jatkuvasti ja ainakun liikkeitä on tullut, oon pyrkinyt pysähtymään ja huomioimaan pikku potkijan. Työn keskellä siihen ei välttämättä ehdi, mikä tietysti harmittaa. Mutta työ on työ ja sekin on hoidettava :)

Laskeskelin tässä, että äitiysloma alkaa 18.10., eli melkolailla tasan kaksi kuukautta siihen. Ja vähän reipas kolme kuukautta laskettuun aikaan <3 vielä on siis aikaa laittaa koti pikkuista varten valmiiksi! :)