Miten voi lantiota ja lonkkia repiä näin julmetun kovaa!
Tänään neuvolassa:
Verenpaine 123/89
Sf-Mitta 33
Vauvan syke 135
Sikiön liikkeet normaalit
Ja siellähän kaveri oli edelleenkin raivotarjonnassa (ollut varmaan koko raskauden ajan :D ). Tällä kertaa todettiin kuitenkin, että PikkuMotti on kiinnittynyt! No ei mikään ihme, että lonkkaan kohdistuu semmosia äkillisiä vihlasuja ja lantio muutenkin tuntuu kuin puupökkelöltä (ihmeellinen paineen tunne alhaalla). Ihan kyllä sai tämän aamuisen kulkemisen päätteeksi todeta, että nyt ne on ne kulkemiset kuljettu tän loppuraskauden osalta. Kaikkea tekis mieli tehdä, mutta kun ei niin ei.. Pakko kyllä se on nyt myöntää :) Kävin siis neuvolan päälle kaupungilla hieman virkistäytymässä, K nakkas mut Tullintorin liepeille ja koska satuin olemaan vielä paikan päällä lounaan aikoihin niin käytiin kiinalaisessa syömässä lounas. Siinäpä sitten alkoi tuo lonkan kivut ja K kävi lounaan päälle nakkaamassa mut kotio kun ei uskaltanut mua yksin päästää linkalla kotia. On se vaan niin rakas ihminen <3 br="br">
Muutenkin tänään olen naureskellut näille meikäläisen raskausoireille. Tämä ja eilinen päivä ovat kuin yö ja päivä! Eilen olin heräämisestä lähtien kuin myrskyn merkki, eikä mikään tuntunut onnistuvan. Kaikki tuntui turhauttavalta ja tympeältä. Koko eilinen päivä meni suorastaan synkistellessä, kun taas tänään heräämisestä saakka mä olen ollut kuin Naantalin aurinko, kaikki tuntuu niin mahtavalta ja ihanalta. K:kin huomasi ihan selkeästi saman, oli varmaan raasu eilen ihan pyörällä päästään, että mikäs mulla nyt on :D
Ainiin, viime viikolla ennen pohjanmaan reissua oli kokoarvioultra. Motin arvioitu paino 36+5 oli 2980g, eli kutakuinkin saman verran kuin minä olen painanut aikoinani syntyessäni viikko lasketun ajan jälkeen :) Laskettuun aikaan mennessä arvioitu paino tulee olemaan siinä 3,6-3,7 kilon paikkeilla :) Eli on tästä RD-ruokavaliosta ollut jotain hyötyä! Ei ole mikään siro pikkuinen tulossa, muttei mikään hirveän isokaan :) KAtsotaan nyt miten hyvin nuo arviot pitävät paikkansa.. ;)
Saa muuten nähdä, pohjanmaan reisuula mulle iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatus päähän, että mä muuten synnytän seuraavana viikonloppuna (eli nyt tulevana)! Katotaanpa, oliko oikein kunnon etiäinen vai vain tuskainen (Epä)toivonpilkahdus, että nämä kivut ja muut epämiellyttävät raskausoireet olisi pian ohitse.. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä vatsaa ja näitä liikkeitä sisälläni. Mutta voin lohduttautua ajatuksella, että jos se on minusta kiinni, niin tämä ei tule olemaan viimeinen raskauteni :)
Ja juu, noita käsitöitä.. Pitäisi niitä kuvata tännekin, että saa hieman esitellä :)
