And now something completely different.

Tai ei mitään kovin paljon erilaisempaa, mutta uusia uutisia kuitenkin. Sain töitä Lempäälän suunnalta Päivähoidon opettajana (eli Lastentarhanopettajana, iik!) ja nyt on viime tiistaista asti ollut ihan hirveä asuntohuuma päällänsä. Katselen kämppää ennemmin Tampereen liepeiltä kuin itse Lempäälästä, jotenkin vain tuntuu että sielu lepäisi mieluummin Tampereen kuin Lempäälän maaperällä :) Auton pidän todennäköisesti hetken aikaa jahka vain pääsen kuusalle noista seutuliikeenteen kuvioista. Ilmeisesti yksi linja kulkee noin 10-20 minuutin välein Tampereelta Lempäälään ja vielä ihan työpaikan viereen, joten nyt vain asuntoa tuon linjan lähettyviltä katsomaan. Yksi potentiaalinen asunto olisikin jo kiikarissa, mutta en oikein uskalla hehkuttaa siitä sen enempää kuin on tarvis :)Kaikista parasta siinä asunnossa olis nurkkaikkunat ja että lemmikit on sallittu. Tiitu on pelastettu!

Työt alkavat 3.1. 2011, miten niin tässä on muka kiire asunnon suhteen? :D

Neulerintamalta ei mitään uutta, giganttilapaset on edelleen vaiheessa ja kummitustytölle tarkoitettu neule väistyi ihan ufoksi takaisin koppaan. Eiköhän tämä neulerintaman aktiivisuus palaa omiin uomiinsa, kunhan vain uuden työn ja muuttorumban aiheuttama stressi laukeaa sitten tuossa vuodenvaihteen jälkeen :)

Hiljaisuuden retriitti

On ehkä aika jo päivittää omaa blogiakin, muiden blogeja on kyllä tullut luettua :)

Eli siis, Elokuussa muutin takaisin kotikonnuille pohjanmaalle ja jumituin sitten elokuun lopusta saakka työpaikan vuoksi tänne. Oma kämppä on, mutta en tiedä kuinka kauan, sillä työt tulevat loppumaan vuoden vaihteessa rahoituksen uupuessa kevääksi. Joten tässä taas uudelleen katsellaan, mitä Suomi ja maailma tarjoaisivat töiden suhteen :)

Neulottua on tullut vähän. Yhden boleron sain aikaiseksi Novitan Purosta (se vihreä väri), yhden lapasparin aloitin (kutsun tuota mallia gigantti-lapasiksi värien vuoksi) ja nyt on työn alla kummitustytölle neule  Kool-Aidilla värjätystä harmaasta seiskaveiskasta. Teen neuletta ihan päästä, ohjenuorana pidän aikoinani tekemääni Vihiriää, jostakin tuohon aikaan suht tuoreesta Moda -lehdessä julkaistua mallia. Varsinaiset ohjeet on kadonneet muuton yhteydessä tai sitten ne ovat vain painuneet jonkin laatikon pohjalle, joten nyt ulkomuistista ja hieman soveltaen 6-v. eskarin paitaa teen. Eiköhän siitä  nyt kuitenkin jotakin tulee..

Väliaikapäivitystä

Yhdet sukat ovat tuloillaan ja siihenhän ne käsityöt ovat sitten jääneet :P Vielä kotona pohjanmaalla kukun, mutta edelleen haaveissa on lähteä kohti Kokkolaa. Yksi työ, jota sieltäpäin hain, ei napannut mutta uusi yritys on taas alla. Oonhan minä töissä tällähetkellä, että siinä mielessä ei ole hätää. Toimin 4H:lla kerhonohjaajana ja nuorisotilavalvojana, mutta silti näen itseni ihan toisenlaisessa työssä. Kokemusta tämä kuitenkin :)

Uutta lankaa & Kool-Aid

Ostin Yargrimoiren lankaa. Vihreä nimeltään Tapio ja puna-harmaamusta Kokko. Sukiksihan huo huutaa haluavansa :)

 Kävin myös ostamassa Jyväskylän Seppälän Citymarketin "Ulkomaalaisten herkut" -hyllystä kolme eriväristä ja -makuista Kool-Aid -pöttiä. Painot 538g - 567g. Hinta tais olla jossakin lähempänä seitsemää euroa.

Liian kuuma. Ei pysty kirjoittamaan paljoa. Kone käy kuumana. Nainen käy kuumana, johtuen helteestä ja muutosta. Voi kun pääsiskin sinne Kokkolaan muuttamaan!

Ainiin, ja nainen tätiytyi jälleen - Uusi pikku prinsessa tuli sukuun! <3

Terapianeulontaa

Sille olisi nyt tarvetta, mutta mitä neuloisin? Lankoja on vaikka ja mitä, mutta jotenkin karsastaa ajatus villalangan työstämisestä näin kesähelteillä. Mitään ehdotuksia puuvillalangasta? Voisi varmaan aloittaa tekemään itselle noita tiskirättejä puuvillalangasta (vai olisiko hamppu tai jokin muu materiaali siihen sopivaa?).

Puuvillalangasta puheenollen, satuin vihdoin kotokodon kaupoilla kulkiessa törmäämään ja hipelöimään Novitan Puro Batik -lankaa. Ajatuksen kulku meni kutakuinkin tähän malliin:

"Ooh, onpas pehmeää lankaa! Pakko olla puuvillaa. Onpas hienoa, että Novita jaksaa satsata näinkin näyttävään puuvillalankaan näin kesäll-- Hetkonen, tämähän on akryylilankaa!"

Jokin minussa on oppinut inhoamaan akryylilankaa, mutta tämä tapaus sai suun muikeaksi. Voisin jopa harkita tekeväni siitä tulevalle veljenlapselle (Kyllä, olen tätiytymässä jälleen ja  minun kanssa samanikäinen serkkuni ilmoitti olevansa raskaana. Taas tunnen olevani jälkijunassa D: ) jotain kivaa ja pehmeää. Mutta onko kellään kokemusta tästä langasta? Meneekö kovaksi pesussa, haalistuuko värit? 

Ja nyt alan valmistautumaan töihin. Tai työltäkö se muka tuntuu, kun puuhastelee nuorison kanssa ja tekee kotihommia siinä sivussa? :) Perhekotityö voisi näemmä sopia minulle, mutta ei itse vanhempana. Voisin olla se kodinhoitaja? Vielä kun saisi oman kodin kondikseen tai edes semmoisen alle, niin sitten olis hyvä. Muutto kotokotiinpäin sujuu mallikkaasti, ennen Ralleja iskä tulee hakemaan isoimmat tavarat pois. Se olis sitten elämää leireilymielessä sisätiloissa :P

Vielä kuva tältä viikolta, kun käytiin siskon kanssa pikaisella koiran lenkitys lenkillä (pikainen sen vuoksi, että itikat oli  niin ärhäköitä!) ja kamera oli tietysti mukana. Tästä kuvasta tuli mieluinen, harmi ettei ollut ketään muuta mukana ottamassa siskoista yhteiskuvaa.

Lisää omasta elämästä

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että asioista voi puhua sen pahemmin spontaanisti itkuun pärskähtämättä. Tapahtui se, mitä alitajuisesti ilmeisesti olin pelännyt jo jonkin aikaa, eli Humppatukka halusi lähteä omille urilleen tästä meidän parisuhteesta. Koko touhu sai alkunsa kaksi viikkoa sitten lauantaina, jolloin halusin itse puhua omasta turhautuneisuudestani tässä parisuhteessa ja kuulla hänen ajatuksiaan, kun hän yllättäen ilmoitti haluavansa olla rehellinen meille kummallekin ja kertoi tunteidensa hiipuneen. Olihan se minulle shokki, itseasiassa olin seuraavat päivät ihan shokin kaltaisessa tilassa. Onneksi oma rakas perhe on olemassa ja hyppäsin kissan kera Isän kyytiin seuraavana aamuna. Viikko sairaslomaa kotona pohjanmaalla ja seuraavaksi viikonlopuksi takaisin.

En voi ihan täysin vielä ymmärtää kaikkea, vielä kuukausi asutaan saman katon alla (voi anna minulle voimia tähän), koska työt omalta osaltani niin vaatii. En halua jäädä samaan kaupunkiin, vaikka töitä olisikin minulle tiedossa syksyksi. Toisaalta näen tilanteen siunauksen; nyt olen vapaa! Vaikka sinkkuus tällä ikää ahdistaakin, niin olen vapaa lähtemään ja menemään niinkuin itse haluan, eikä tarvitse jatkuvasti miettiä yhteistä taloutta. Ajatuksissani onkin pyörinyt ulkomaille lähtö vaikka vuodeksikin, joko ihan töiden merkeissä tai vapaaehtoistyönä. Japani on lähinnä mielessäni pyörinyt, jos kerta matkaan on lähdössä niin mennään sit samantien niin pitkälle kuin vain pääsee!

Tämän blogin tarkoitus ei ole ollut ikinä henkilökohtaisen elämäni routiminen. Tarkoituksena - niinkuin näitä paria kirjoitusta lukuunottamatta - on ollut kertoilla omista käsityöharrastuksista. Aikaisemmassa journalissani Livejournalin puolella vuodatin kaikki. Omasta puolestani tämä blogi saa palata alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja jos sinne japaniin asti pääsen.. Se toiveissani voisin aloittaa toisen blogin, joka keskittyy siellä vietettyyn aikaan :)

Mutta tuosta Humppatukasta vielä; jos ei kerta kelpaa, niin painukoon menemään. Niinkuin ihana, vanha opiskelukaverini minua Facebookin kautta lohdutti: "Me ollaan rotunaisia!"

ETA: Ja niin minä otin ja loin uuden blogin tulevaa maailmanvalloitusta ajatellen :) Katsotaan nyt, pääsenkö lähtemään minnekään vai jääkö vain haaveen tasolle. Siitä se nimikin tulee, Kaukokaipuu.

Hieman yksityisempää.

Yökyläreissun päälle kotiin palanneena ja väsähtäneenä olen istunut kotona, kun Humppatukka oli suorittamassa koulua varten projektia. neuloin pitkästä aikaa, siitä voisi sitten valmiimpana kuvia laittaa tänne. Ajatukset harhailivat ja pohdin omaa elämääni. On niin paljon asioita mitä haluaisin. Olen luonteeltani "kaikki mulle, nyt, heti!" -tyyppiä. Ja kun minä kaksi viikkoa sitten kysyin mielestäni sen meidän, kahden ihmisen,  elämän tarkeimmän kysymyksen, jäin vaille selvää vastausta. Viikko sitten sain rukkaset. Tässä kuitenkin ollaan ja kattellaan. Olisihan se pitänyt arvata, kihlatkin piti melkein rautalangasta vääntää keväällä 2008. Kysymyksiä pyörii päässä, oma riittämättömyyden tunne saa taas tuulta siipiensä alle. Vaikka kuinka toinen vakuuttaa että rakastaa, rakastaa. Silti on vaikea uskoa. Vaikka kuinka toinen halaa, rutistaa ja suutelee. Silti tuntuu, että jään pian paitsi niistä kaikista ihanista asioista, mitä kuvittelin tässä vaiheessa elämää minulla jo olevan. Oma tupa. Rakastava aviomies (lasketaanko rakastava avomies?). Vähintään yksi lapsi, vauva kantoliinassa. Vakituinen työ, josta nautin. Mahdollisuus niin rahallisesti kuin fyysisesti matkustaa edes kerran vuodessa. En haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuntuu että Humppatukan kanssa jumitan tässä opiskelijakämpässä, tässä elämäntilanteessa, tässä saamattomuudessa.

Nyt se sentään teki ruokaa keittiössä, kun vähän asiasta vihjailin. Joku vihje sentään menee perille.

Anteeksi.

Pitkämielinen päivitys

(Huomasin, että kuvissa on päiväykset päin seiniä. Eli ne on kuvattu 8.5.2010 eikä 5.8.2010)

Kyllä, aika pitkän aikaa on kulunut päivityksistä tähän maailmaan. Syynä mitä ilmeisimmin maaliskuussa aloittamani työ tuntityöntekijänä erään päiväkodin piikkiin (tuntityöntekijältä elämäni tuolla työsaralla ei tosiaan tunnu. Melkolailla täyttä työviikkoa olen painanut, mikä on vaan palkan suhteen todella hyvä asia.). Kesäkuu mitä ilmeisimmin ja kuulemma saattaa työrintamalla olla hiljaisempi, syynä tietysti lasten ja heidän vanhempiensa lomat. Mutta sitten kesäkuun jälkeen alkaa kuuden viikon työputki erääseen toiseen paikkaan, jota odotan jo kuin kuuta nousevaa. Tuttu paikka, mutta pelkään omien odotusten pilaavan koko touhun, joten yritän olla ihkuilematta liikaa ko paikasta :P

Viime maanantaina hemmottelin itseäni. Olimme viikonloppuna S ja J kera vappua viettämässä ja teimme Sushia! Riisiä ja norilevyjä jäi yli vielä sen verran, että maanantaina sitten kävin töiden jälkeen kaupan kautta hakemassa valmiin makean riisietikkakastikkeen riisille ja graavilohta ja väänsin itselleni iltaherkuksi lisää sushia :) Maustamiset eivät vain oikein menneet kohdilleen, mieluiten syyttäisin tuota valmista riisietikkakastiketta.. Noh, noita sushejahan jäi ihan hirmuisesti yli. Noin puolet sain syötyä illan ja seuraavan päivän aikana. Pakko oli loput heittää menemään, koska käyttämäni avokado veteli viimeisiään jo valmistusvaiheessa ja riisietikkakastike kovettui jääkaapissa aika epämiellyttävästi. Mutta oli se kyllä hauska taas vääntää sushia! :)

Vappukin tosiaan tuli ja meni. Kävimme kavereiden kera Vappupäivänä Harjulla piknikillä, joka ilmeisesti on Jyväskylässä todella vahva perinne varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Tämä tosin oli ensimmäinen Vapunpäivän piknikimme Humppatukan kanssa Harjulla koskaan, vaikka olemmekin asustaneet täällä kesän 2007 lopusta saakka.

 Minut innosti tähän päivitykseen tämän aamuinen touhuiluni. Kaikki alkoi oikeastaan kynttilän sytyttämisestä. Laitoin Tiitun ulos tuulettumaan valjaissa ja avasin makuuhuoneen oven, jotta Humppatukka saisi myös nukkuessaan vähän tuoretta ilmaa (Ollut raasu taas yön töissä, ei se karaokejuontajan elämä helppoa ole).

Seuraavaksi päätin vihdoin ja viimein vaihtaa jauhot kirpputorilta löytämääni Ilvespurkkiin (epäilen, että on joku uustuotanto tai, no jos termiä väärennös voi kyseisistä esineistä käyttää, koska Ilves leima on purkin pohjassa ja se on hieman vinohko.). Maksoikohan tuo purkki hurjat 5€, jos en väärin muista, ja siinä oli kansi. Isomman purkin, 3L Keittiötölkin, olen pelastanut Humppatukan isoäidin vintiltä, samoin kuin kynttiläkuvassa näkyvän kannun. Se on Arabian joku todella vanha kannu ja siinä näkyy vielä aavistuksen omaisesti vanhat haaleat pilkut, jotka ovat olleet kirkkaan punaiset. Nyt kun tuossa pienemmässä purkissa on jauhot, niin voin vapauttaa tuon keittiötölkin joko muuhun sisustukseen tai käsitöitä varten, esim. laittaa lankarulla purkkiin, ettei se kerää kaikkia pölyjä lattialta :D

Seuraavaksi puuhailin hieman kasvien parissa. Laitoin kasvamaan loput  lasten kanssa äitienpäivälahjoiksi laittamistamme "perhosten lempikukkia" -sekoituksesta itselleni. Muutenkin vaikuttaisi meidän parvekkeesta tulevan todella kukikas tänä kesänä. Olen laittanut Aito Elämänlankaa, Päivänsineä ja Tuoksuhernettä noihin sinkkisiin kippoihin, jotka menevät sitten niihin kuuluvaan telineeseen parvekkeella. Yhden tomaatin olen idättänyt, mutta nyt en ole ihan varma kuinka sen kanssa pitäisi menetellä.. Saatan tosin saada pohjanmaan suunnalta oikeaoppisesti kasvatettua tomaatintaimea, mutta katsotaan nyt, mihin tämä menee :) Sitten on basilikaa, persiljaa ja meiramia, mutta ovat kyllä todella surkean näköisiä.

Äitee, Pikkuveikka ja Pikkusiskoo käväisivät viikonlopun verran meillä viikko ennen vappua. Mukana tuli nämä kaksi puskaa ja yksi toinen, jota Tiitu on jo onnistunut jäytämään niin, että saa nähdä jääkö enää henkiin. Mikähän siinä muuten on, kun Äitee tulee käymään, niin se on kuin pyörremyrsky ja paikat on tiptop hänen jäljiltään? Vaikka olisi itse tehnyt mielestään aika perusteellisen siivouksen ennen Äiteen tuloa, niin silti hän näyttää aina löytävän jotain siivottavaa :D Kyllä sitä itse pari kertaa suutahtikin asiasta, Äitee vain totesi ettei tästä kannata loukkaantua. Tämä on hänen sairautensa :P Voi voi, taidanpa vaan (yrittää) todeta, että olkoot ja möyrikööt takapuoli pystyssä vaikka sitten minunkin uunia pesten, jos se kerta ilahduttaa häntä niin kovin ;) Kyllä sitä pitää silti rakastaa.

Niin, kovin on ollut hiljaista neulerintamalla. Jatkuvasti nuo jämälangat pyörii tuossa melkein jaloissa, mutta mitään inspiraatiota ei tunnu syntyvän. Enemmän tekisi kyllä mieli ommella, aikaisemmin mainitseman kirjakin ihan pölyttyy vain hyllyssä. Mutta ehkä sitten myöhemmin. Ehkä.

Sitten Tiitu: Mihinkäs me sitä eläintenkuljetuskoppaa oikein muka tarvitaan, kun tyhjä 12-päkki ajaa saman asian? :D

Ei kuvia.

Kuvaton postaus, mutta jos linkin laittaisin vaikka alkuperäiseen :)

Törkeän kauan on mennyt edellisestä postauksesta. I shall never forgive myself for this.


Hirveästi en käsityörintamalla ole saanut aikaiseksi. Yhdet Totoro-lapaset ja nekin meni siskolle. Automatkalla kohti pohjanmaata pääsisäisloman alkaessa sain toisen lapasen peukkua lukuunottamatta valmiiksi ja perillä tuhertelin peukunkin sit valmiiksi. Nyt jäi vähän hämäräksi kuitenkin se, kelpasiko lapaset..

Kyseessä oli itselle ensimmäiset kuvioneuleiset lapaset ja kun idean hoksasin, niin työ ei tuntunut alun jälkeen enää kovin kummoiselta :) Piti vain muistaa juoksuttaa toista lankaa mukana ja pitää kumpikin lanka tarpeeksi löysällä. Hieman muotopuolethan niistä kumminkin tuli, mutta käykööt harjoituslapasista :) Samalta mallin suunnittelijalta olisi vielä toisenkin malliset Totoro-lapaset, voisi niitä harkita vaikka seuraavaksi ;) Vaikka minusta kyllä tuntuu, että kesän lähestyessä käsityöt saattavat jäädä kyllä aika taka-alalle.. Pitäisi varmaan tutustua puuvillalankoihin.

Mutta! Kesällä saattaa surrata sitten ompelukone! Ostin sitten nimittäin kirjan Ihanat mekot ja tunikat, ja vaikka en kropaltani olekaan mikään sorja ja korea japanilainen, vaan perus Pohjanmaan Emäntä, niin haaveilen tekeväni muutaman kirjan esittelemistä vaatteista. Voi onnea, ihan sormia jo syyhyttää!

Muistio

Mental note to self:

• Mori Girl
• Ihanat mekot ja tunikat

Mori Girl -tyyli vaikuttaa omaan makuun sopivalta. Tarpeeksi boheemi ja jotenkin vain minua. Kukkakuosit on ihan hirveitä (bye bye '90s), joten yksiväriset kankaat ovat minulle mieluisia. Murretut värit, kyllä kiitos! Pitäisi siis käydä ryöväämässä Eurokangas ja hankkia ruskeaa, vihreää, okraa ja harmaata kangasta.. Mutta sitten kun tuo Ihanat mekot ja tunikat sekä palkka saapuvat. Lähitulevaisuudessa ;)

Vihiriä - valmis.

Siinähän se vihdoin oli reunojen yhdistämistä vaille valmis tänä aamuna. Hupun keskisauma auki ja vielä nihkeän kostea pingotuksen jäljiltä, minä kun olen malttamaton, niin en malttanut antaa työn rauhassa kuivua. Kostuttamisenkin kanssa kävi viime YÖNÄ niin, että tajusin sumutinpulloni olevan muussa käytössä, joten päätin dipata neuleen veteen. Virhe. Neule imaisi kuin sieni vettä itseensä enkä uskaltanut sitä liikaa vääntää tahi puristella pois, ettei neule menisi ihan vonkkuraan. Joten kiltisti valutin liiat vedet pois ja pingotin patjalle. Tänään sit päivän mittaan päättelin reunalankoja (jossa en todellakaan ole taitava) ja neuloin sivusaumat virkkuukoukulla kiinni. Vielä pitäis noiden sivusaumojen kanssa päättää, jätänkö noin vai päädynkö sittenkin ompelemaan ne kiinni. Ja neuleesta puuttuu vielä koristenarut ja tupsut, eiköhän ne joskus siihen ilmesty ;)

Lopuksi vielä Tiitun mielipide siitä, mitä tarkoitusta varten silityslautaoikeasti on ;)

P.S. Nämä kuva asettelut tuntuu todella monimutkaisilta..

Ongelmaa avainsanojen kanssa

Ei nytkään mitään niin tietoteknistä ongelmaa, vaan se seikka, etten osaa pitäytyä joissain suht simppeleissä ja peruskuvailevissa sanoissa, vaan melkeinpä jokaisen postauksen yhteydessä keksin yhden uuden avainsanan, joka jälleen kasvattaa avainsanalistaani blogin reunassa. Turha aihe, mutta tämä tympii ja huvittaa samaan aikaan! Pitäisi siis varmaan nyt, kun blogikin on suht tuore ja vähäisillä merkinnöillä (verrattuna vanhaan livejournalin päiväkirjaani), alkaa karsimaan ja muuttamaan avainsanalistaa yhdenmukaisemmaksi. Josko se sitten tulevaisuudessa ei sitten enää paisuisi?

Jotain käsitöihinkin liittyvää: Panda-lanka on ihanaa ja pehmeää, harmi vain että se näemmä neuloessakin jo hieman nukkaantuu. Pelottaa ajatellakaan tulevaisuuteen, kun olen käyttänyt neuletta hieman enemmän?

Tässä vielä varron, jotta kännykkä latautuisi, niin pääsisin käymään ulkona lenkillä! Ajatella, minä lähdössä ja vielä vapaaehtoisesti lenkille? Kyllä maailman kirjat ovat sekaisin! Mutta, kuten olen sen jo itsekin tajunnut; silloin kun jonkin asian tekeminen on heti heräämisestä alkaen mielessä, niin se pitää tehdä! Tulee hyvä mieli, vähän niinkuin tuossa taannoin kun heräsin ihan itsekseni aamukahdeksalta ja päätin alkaa pyykkäämään! ;)

Tässä vielä kuva minun ja Tiitun eilisestä kuvaussessiosta. 

Mutta nyt menoksi!

Pimeässä istuen

Noniin, ja tähän väliin voisin sitten postitella hieman neulekuulumisia. Ihan tekemättömänä en ole ollut, sohvalla aika-ajoin olemassa olostaan muistuttelee Modassa (numeroa en tiedä, ohjeet monisteena) julkaistu ohje naisten hihattomalle hupparille. Selkäpuoli on määrättyyn pisteeseen asti valmis ja etuosa alkaa olemaan puolivälissä. Ainoana erona ohjeeseen on se, että jätin etutaskun pois. Joten näkeepä sitten lopputuloksesta, kuinka paljon kadun tuota etutaskun poisjättämistä :D Ohje on alunperin suunniteltu Kauhavan Kangasaitan Panda-langalle. Koko neuleen ideahan itseasiassa lähti siitä, kun pääsin vihdoin ja viimein käymään Kauhavan Kangasaitassa ja näin valmiin neuleen roikkumassa hyllynreunassa. Joten langat mukaan ja menoksi. Nyt mikä tällä hetkellä harmittaa, on se etten tajunnut heti alusta lähtien neulomaan pyörönä, vaan ohjeiden orjana aloin neuletta neulomaan. Pirskatin pirskatti kun nurja puoli tylsistyttää.

Ja sitten jotain ihan muuta. Eilen sain toimia Humppatukan ja hänen bändinsä kuvaajana. Huomattiin nääs sunnuntaina, että Big Boom 2010 on jälleen lähestymässä. Ainoa vain, että promopakettien jättöpäivä on jo huomenna perjantaina! Joten kipin kapin promopaketti (biografia, kuvat sun muut kotkotukset) kasaan. Itse tykkään myös poikien soundista, joten toivon heille onnea! Jos siitä jopa finaaleihin saakka pääsisivät, niin olen todella tyytyväinen :)

Jos jotakuta kiinnostaa käydä kuuntelemassa poikien materiaalia, niin täältä löytyy heidän demonsa. Onnenonkijaa suosittelen :)

Taustan vaihtoa..

.. ja testausta. Nyt pitää rientää syömään ja sitten kaupungille, tuli menoa ja parillekin asialle :P Pian voisin taas päivitellä blogiin saamattomuudestani käsitöiden osalta!

Edellisessä postauksessa esitellyistä langoista otin heti käsittellyyn tuon sinivioletin langan ja vóila! Ja uusi, asiasta tietämätön sukkien tuleva omistaja jo tiedossa.. ;) Vaikka oli ne kyllä aika kivan näköiset omassa jalassakin. Tällä kertaa siis vain kuvia, ei tässä sen kummempata ole mielesssä sanottavana. Tai no, eilisen sairastelut ollaan ilmeisesti sairastettu. Eipä tänään Humppatukalla ole ollut kuumetta ja itselläkin on ihan hyvä olo. Että se siitä :)

Kool-Aid värjäystä, osa 2.

20.-21.1.2010



Kool-Aidit Muksuaitta.net. Punasävyinen lankapallero alunperin luonnonvalkoista Novitan nallea jämäkerä, sinivioletti lankapallero novitan seiskaveikkaa luonnonvalkoisena (jämää myöskin). Vihertävät langat alunperin Titityystä ostettua värjättävää lankaa (merinoa ja... jotain).

Kuten kuvista näkyy, niin Tiitukin osallistui mielellään kerimisrumbaan ;)

Olis pitänyt olla jo aikaa sitten nukkumassa, aamulla varhainen herätys+tiskaus+hätäinen tavaroiden kokoaminen ja matkaan kohti kauhavaa pitäisi päästä joskus yhdeksän tienoilla. Illalla sitten lukioporukan kokoontuminen Kauhavalla Yrkkärin saunatilalla. Jos en ole huomenna kipeä siis.. :P

Edit: Lisätty seuraavana aamuna. Ei sitten lähdettykään, kun ollaan molemmat hieman kipeitä, Humppatukka enemmän kuin minä. Harmittaa vähän, mutta eiköhän noita pirskeitä tule taas lisää.

Ähkis puuhkis

Oon potenut nyt joulun jälkeen ihan hirveää tekemisen vimmaa, mutta ahdistukseen saakka oon etsiny ja etsiny jotain hyvää, hauskaa ja hyödyllistä neulemallia. Parikin kappaletta on löytynyt, mutta:

1. Ohje on englanniksi. Vaikka englannin kielen taitoni onkin hyvä, suorastaan mainio tietyssä mielentilassa, niin englannin kieliset neuleohjeet tökkii ja pahasti. Liekö syynä sitten asiaan kuuluvan sanaston uupuminen/laiskuus ottaa esille tuo tarvittava sanasto.
2. Minulla on ihan liikaa lankoja, joita en osaa soveltaa annettuihin ohjeisiin. Tästä pääsemme siis seuraavaan kohtaan, joka on
3. Neuletiheys, prkl. Oikeasti, neuletiheys! En osaa enkä ymmärrä kuinka tuon laskeminen onnistuu. Ymmärtääkseni laskemalla neuletiheys halutulla langalla, voidaan tuo lanka soveltaa johonkin neuleohjeeseen, jossa suositellaan toista lankaa. Argh. Kerroinkos jo, että matikka ei ole vahvinta osaamistani? Ja että olen hirmu laiska tekemään mallitilkkuja...

Hirveästi siis olen potenut tekemisen puutetta neulomisen suhteen. Vaikka työtön tällä hetkellä olenkin ja aikaa periaatteessa olisi neuloa melkeinpä sielunsa kyllyydestä, niin ei. Hö, kai sitä pitää sitten eksyä keittiön puolelle ja siivota ne kaapit, niin kuin joskus aikasemmin miehelle tuli uhkailtua.

Olen kuitenkin saanut jotain pientä aikaan! Tämän tupsupipan tein jostain aivan ihanasta jämälangasta (Novitan Tempo?), minkä sain siskoltani. Harmikseni totesin tehneeni pään ympärystäksi liian vähän silmukoita (~60), joten äidin ja isän vieraillessa luonamme (toivat meille heidän vanhan TV-tasonsa) laitoin pipon heidän mukanaan E-Pohjanmaalle. Tarkoituksena oli tarjota sitä ensin Siskoolleni, mutta jos pipo ei hälle käy, niin sitten Veljentyttöpuoliskalle. Nyt ei ole kuulunut mitään, että kelle pipo olisi loppujen lopuksi eksynyt.. Sellaisen ratkaisun tein noiden tupsujen kanssa, että sidoin ne niin kiinni, että ne voi halutessaan vetäistä ihan noihin pipon"korviin" kiinni :)


Uuden vuoden vaihduttua päästiin myös me Humppatukan kanssa pyörimään alennusmyynteihin. Näin käsitöitä ajatellen sieltä tarttui mukaan tämä kori, joka yllätyksekseni tuli aivan ääriään myöten täyteen lankoja, jotka olivat piileksineet ympäri asuntoamme. Onneksi maltoin tämän ostaa, se pitää Tiitun erossa langoistani (ihme kerimisrumba neidin tekosten jäljiltä...) ja tuleepa hieman siistimmän näköiseksi tämäkin paikka. Tuolla uumenissa odottaa aivan ihanan ohut lanka, sille pitäisi joku passeli ohje löytää. Kesäinen huivi olisi mielessä, olisiko kellään ideaa ohjeesta, joka kävisi tälläiselle puolialoittelijalle? :)

Tuli myös noista ostoksista mieleen, että tilasin Muksuaitasta jälleen Kool-Aideja ja lankaa. Tekis jo mieli värjäillä, mut saa nähdä tuleeko paketti vielä tällä viikolla perille. Tilattu vauvalanka odottaisi myös jotain vauvalle sopivaa neulemallia, ilmeisesti tätiydyn jälleen ensi kesänä... :) Mutta se on hyshys!

Lopuksi kevennyksenä Tiitu, joka on ottanut tavakseen makoilla sohvamme (hirveän sähkönsininen ja kangas jotain tekokuitua) nurkassa aivan ihmeellisissä asennoissa. Huomatkaa sähköistynyt turkki ;)

Tämä pitkälle venynyt bloginpäivitysaikomus saa nyt riittää, vaan nyt se on tehtävä. Sama juttu kun aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on, että tänäänhän ehtisin ja voisin laittaa pyykkiä koneeseen. Silloin se on heti toteutettava.

2010 saapui maailmaan rauhallisesti, ainakin meikäläisen osalta. Olihan tuo kauhea uutinen Espoosta aattona, joten uhrien omaisille syvimmät osanottoni. En ole itse muutakuin jouluna ottanut rennosti, joilloin minulla oli viiden päivän vapaa. Olen tehnyt nyt lyhyttä sijaisuutta erääseen lastensuojelupaikkaan, jossa olen aikaisemminkin tehnyt pätkätöitä ja jopa harjoittelun. Jouluna tosiaan lähdettiin omalle kotipaikkakunnalleni Kauhavalle, jossa nähtiin niin sukulaisia kuin vanhoja ystäviä.

Kotona tehtiin pikkusiskon kanssa yhteisenä projektina piparkakkulinna, josta tuli aivan upea (vaikka toinen, nuorempi, projektilainen suuttui jostain aivan pienestä loppuvaiheilla ja vanhempi projektilainen sai tehdä homman loppuun)! Kummasti nuo linnan edessä olevat piparkakut väheni joulua kohden.. ;)

Tässä vielä osa lahjoista saajiensa käytössä. Olen kyllä todella tyytyväinen itseeni, että jaksoin ja osasin tehdä näin monta lahjaa täksi jouluksi :) Ensi vuonna sama urakka ja toivottavasti jaksan ja ehdin tehdä myös toiselle puolelle sukua ;)

Muistaakseni olen jo aikaisemmassa blogimerkinnässä laittanut tietoa siitä, mistä olen näihin töihin malleja ja ohjeita löytänyt.

Joulureissulta palatessamme kävimme ja yövyimme myös Humppatukan kotipaikkunalla Orivedellä, jossa Muori odottelikin jo ihan innosta täristen meitä. Se huono puoli siinä, että on suvun ainoa lapsenlapsi, on se, että lähisukulaiset suorastaan repii lapsenlapsen, niin kova into ja halu saada nähdä on. Varsinkin Muorilla. Ei siitä sen enempää.

Tapanina siis lähdettiin takaisin Jyväskylään ja saatiin nauttia kaksistaan olostakin hieman. Tiitu oli mukana reissussa koko ajan. Raasuparka kun ei oikein nauti noista ajomatkoista, niin tuntui vähän pahalta raijata pientä mukana matkassa. Onneksi Tiitu rauhoittuu, kun koopan ovi avataan. Silloin piäni laittaa silmät ja suun kiinni ja nukahtaa.

Olin jo aikaisemmin aloittanut sukkia itselleni aiemmin bloggaamastani langasta (joulumarkkinoilta ostettu vihreä ruskea) ja sain toisen sukan jo valmiiksi reissun aikana. Kummallista kyllä nyt en löydä tuota sukkaa ja loppua kerää mistään. Jäiköhän se reissun varrelle Kauhavalle tai Orivedelle? Hmm.

Sain myös tällä erää maailman parhaimman synttärilahjan (synttärini on siis 31.12. ;) ! Humppatukka lähti mukaani Lankakauppa Titityy:hyn ja osti viidenkympin edestä lankoja minulle :) Pari värjättävää punttia sekä nämä kaunokaiset: The Natural Dye Studion Dazzle värinä Peacock x2(sinertävän raidallinen) sekä samalta valmistajalta Angel, värinä Apple. Dazzle on tehty Brittiläisestä Blue Faced Leicester:sta ja Angel koostuu Baby Alpacasta, Kashmirista ja silkistä (ilmeisesti?). Angelista ajattelin tehdä kesäksi jonkun muhkean huivin, mutta sormet syyhyäisivät jo tuohon Dazzle. Sukkalankaa, joten kai siitä pitää sitten sukat tehdä? :D Ja mikähän siinä on, että aina kun on ostamassa lankaa, niin sitä miettii että kellehän tästä sit tekis ja mitä?