Hieman yksityisempää.

Yökyläreissun päälle kotiin palanneena ja väsähtäneenä olen istunut kotona, kun Humppatukka oli suorittamassa koulua varten projektia. neuloin pitkästä aikaa, siitä voisi sitten valmiimpana kuvia laittaa tänne. Ajatukset harhailivat ja pohdin omaa elämääni. On niin paljon asioita mitä haluaisin. Olen luonteeltani "kaikki mulle, nyt, heti!" -tyyppiä. Ja kun minä kaksi viikkoa sitten kysyin mielestäni sen meidän, kahden ihmisen,  elämän tarkeimmän kysymyksen, jäin vaille selvää vastausta. Viikko sitten sain rukkaset. Tässä kuitenkin ollaan ja kattellaan. Olisihan se pitänyt arvata, kihlatkin piti melkein rautalangasta vääntää keväällä 2008. Kysymyksiä pyörii päässä, oma riittämättömyyden tunne saa taas tuulta siipiensä alle. Vaikka kuinka toinen vakuuttaa että rakastaa, rakastaa. Silti on vaikea uskoa. Vaikka kuinka toinen halaa, rutistaa ja suutelee. Silti tuntuu, että jään pian paitsi niistä kaikista ihanista asioista, mitä kuvittelin tässä vaiheessa elämää minulla jo olevan. Oma tupa. Rakastava aviomies (lasketaanko rakastava avomies?). Vähintään yksi lapsi, vauva kantoliinassa. Vakituinen työ, josta nautin. Mahdollisuus niin rahallisesti kuin fyysisesti matkustaa edes kerran vuodessa. En haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuntuu että Humppatukan kanssa jumitan tässä opiskelijakämpässä, tässä elämäntilanteessa, tässä saamattomuudessa.

Nyt se sentään teki ruokaa keittiössä, kun vähän asiasta vihjailin. Joku vihje sentään menee perille.

Anteeksi.

Pitkämielinen päivitys

(Huomasin, että kuvissa on päiväykset päin seiniä. Eli ne on kuvattu 8.5.2010 eikä 5.8.2010)

Kyllä, aika pitkän aikaa on kulunut päivityksistä tähän maailmaan. Syynä mitä ilmeisimmin maaliskuussa aloittamani työ tuntityöntekijänä erään päiväkodin piikkiin (tuntityöntekijältä elämäni tuolla työsaralla ei tosiaan tunnu. Melkolailla täyttä työviikkoa olen painanut, mikä on vaan palkan suhteen todella hyvä asia.). Kesäkuu mitä ilmeisimmin ja kuulemma saattaa työrintamalla olla hiljaisempi, syynä tietysti lasten ja heidän vanhempiensa lomat. Mutta sitten kesäkuun jälkeen alkaa kuuden viikon työputki erääseen toiseen paikkaan, jota odotan jo kuin kuuta nousevaa. Tuttu paikka, mutta pelkään omien odotusten pilaavan koko touhun, joten yritän olla ihkuilematta liikaa ko paikasta :P

Viime maanantaina hemmottelin itseäni. Olimme viikonloppuna S ja J kera vappua viettämässä ja teimme Sushia! Riisiä ja norilevyjä jäi yli vielä sen verran, että maanantaina sitten kävin töiden jälkeen kaupan kautta hakemassa valmiin makean riisietikkakastikkeen riisille ja graavilohta ja väänsin itselleni iltaherkuksi lisää sushia :) Maustamiset eivät vain oikein menneet kohdilleen, mieluiten syyttäisin tuota valmista riisietikkakastiketta.. Noh, noita sushejahan jäi ihan hirmuisesti yli. Noin puolet sain syötyä illan ja seuraavan päivän aikana. Pakko oli loput heittää menemään, koska käyttämäni avokado veteli viimeisiään jo valmistusvaiheessa ja riisietikkakastike kovettui jääkaapissa aika epämiellyttävästi. Mutta oli se kyllä hauska taas vääntää sushia! :)

Vappukin tosiaan tuli ja meni. Kävimme kavereiden kera Vappupäivänä Harjulla piknikillä, joka ilmeisesti on Jyväskylässä todella vahva perinne varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Tämä tosin oli ensimmäinen Vapunpäivän piknikimme Humppatukan kanssa Harjulla koskaan, vaikka olemmekin asustaneet täällä kesän 2007 lopusta saakka.

 Minut innosti tähän päivitykseen tämän aamuinen touhuiluni. Kaikki alkoi oikeastaan kynttilän sytyttämisestä. Laitoin Tiitun ulos tuulettumaan valjaissa ja avasin makuuhuoneen oven, jotta Humppatukka saisi myös nukkuessaan vähän tuoretta ilmaa (Ollut raasu taas yön töissä, ei se karaokejuontajan elämä helppoa ole).

Seuraavaksi päätin vihdoin ja viimein vaihtaa jauhot kirpputorilta löytämääni Ilvespurkkiin (epäilen, että on joku uustuotanto tai, no jos termiä väärennös voi kyseisistä esineistä käyttää, koska Ilves leima on purkin pohjassa ja se on hieman vinohko.). Maksoikohan tuo purkki hurjat 5€, jos en väärin muista, ja siinä oli kansi. Isomman purkin, 3L Keittiötölkin, olen pelastanut Humppatukan isoäidin vintiltä, samoin kuin kynttiläkuvassa näkyvän kannun. Se on Arabian joku todella vanha kannu ja siinä näkyy vielä aavistuksen omaisesti vanhat haaleat pilkut, jotka ovat olleet kirkkaan punaiset. Nyt kun tuossa pienemmässä purkissa on jauhot, niin voin vapauttaa tuon keittiötölkin joko muuhun sisustukseen tai käsitöitä varten, esim. laittaa lankarulla purkkiin, ettei se kerää kaikkia pölyjä lattialta :D

Seuraavaksi puuhailin hieman kasvien parissa. Laitoin kasvamaan loput  lasten kanssa äitienpäivälahjoiksi laittamistamme "perhosten lempikukkia" -sekoituksesta itselleni. Muutenkin vaikuttaisi meidän parvekkeesta tulevan todella kukikas tänä kesänä. Olen laittanut Aito Elämänlankaa, Päivänsineä ja Tuoksuhernettä noihin sinkkisiin kippoihin, jotka menevät sitten niihin kuuluvaan telineeseen parvekkeella. Yhden tomaatin olen idättänyt, mutta nyt en ole ihan varma kuinka sen kanssa pitäisi menetellä.. Saatan tosin saada pohjanmaan suunnalta oikeaoppisesti kasvatettua tomaatintaimea, mutta katsotaan nyt, mihin tämä menee :) Sitten on basilikaa, persiljaa ja meiramia, mutta ovat kyllä todella surkean näköisiä.

Äitee, Pikkuveikka ja Pikkusiskoo käväisivät viikonlopun verran meillä viikko ennen vappua. Mukana tuli nämä kaksi puskaa ja yksi toinen, jota Tiitu on jo onnistunut jäytämään niin, että saa nähdä jääkö enää henkiin. Mikähän siinä muuten on, kun Äitee tulee käymään, niin se on kuin pyörremyrsky ja paikat on tiptop hänen jäljiltään? Vaikka olisi itse tehnyt mielestään aika perusteellisen siivouksen ennen Äiteen tuloa, niin silti hän näyttää aina löytävän jotain siivottavaa :D Kyllä sitä itse pari kertaa suutahtikin asiasta, Äitee vain totesi ettei tästä kannata loukkaantua. Tämä on hänen sairautensa :P Voi voi, taidanpa vaan (yrittää) todeta, että olkoot ja möyrikööt takapuoli pystyssä vaikka sitten minunkin uunia pesten, jos se kerta ilahduttaa häntä niin kovin ;) Kyllä sitä pitää silti rakastaa.

Niin, kovin on ollut hiljaista neulerintamalla. Jatkuvasti nuo jämälangat pyörii tuossa melkein jaloissa, mutta mitään inspiraatiota ei tunnu syntyvän. Enemmän tekisi kyllä mieli ommella, aikaisemmin mainitseman kirjakin ihan pölyttyy vain hyllyssä. Mutta ehkä sitten myöhemmin. Ehkä.

Sitten Tiitu: Mihinkäs me sitä eläintenkuljetuskoppaa oikein muka tarvitaan, kun tyhjä 12-päkki ajaa saman asian? :D