Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että asioista voi puhua sen pahemmin spontaanisti itkuun pärskähtämättä. Tapahtui se, mitä alitajuisesti ilmeisesti olin pelännyt jo jonkin aikaa, eli Humppatukka halusi lähteä omille urilleen tästä meidän parisuhteesta. Koko touhu sai alkunsa kaksi viikkoa sitten lauantaina, jolloin halusin itse puhua omasta turhautuneisuudestani tässä parisuhteessa ja kuulla hänen ajatuksiaan, kun hän yllättäen ilmoitti haluavansa olla rehellinen meille kummallekin ja kertoi tunteidensa hiipuneen. Olihan se minulle shokki, itseasiassa olin seuraavat päivät ihan shokin kaltaisessa tilassa. Onneksi oma rakas perhe on olemassa ja hyppäsin kissan kera Isän kyytiin seuraavana aamuna. Viikko sairaslomaa kotona pohjanmaalla ja seuraavaksi viikonlopuksi takaisin.
En voi ihan täysin vielä ymmärtää kaikkea, vielä kuukausi asutaan saman katon alla (voi anna minulle voimia tähän), koska työt omalta osaltani niin vaatii. En halua jäädä samaan kaupunkiin, vaikka töitä olisikin minulle tiedossa syksyksi. Toisaalta näen tilanteen siunauksen; nyt olen vapaa! Vaikka sinkkuus tällä ikää ahdistaakin, niin olen vapaa lähtemään ja menemään niinkuin itse haluan, eikä tarvitse jatkuvasti miettiä yhteistä taloutta. Ajatuksissani onkin pyörinyt ulkomaille lähtö vaikka vuodeksikin, joko ihan töiden merkeissä tai vapaaehtoistyönä. Japani on lähinnä mielessäni pyörinyt, jos kerta matkaan on lähdössä niin mennään sit samantien niin pitkälle kuin vain pääsee!
Tämän blogin tarkoitus ei ole ollut ikinä henkilökohtaisen elämäni routiminen. Tarkoituksena - niinkuin näitä paria kirjoitusta lukuunottamatta - on ollut kertoilla omista käsityöharrastuksista. Aikaisemmassa journalissani Livejournalin puolella vuodatin kaikki. Omasta puolestani tämä blogi saa palata alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja jos sinne japaniin asti pääsen.. Se toiveissani voisin aloittaa toisen blogin, joka keskittyy siellä vietettyyn aikaan :)
Mutta tuosta Humppatukasta vielä; jos ei kerta kelpaa, niin painukoon menemään. Niinkuin ihana, vanha opiskelukaverini minua Facebookin kautta lohdutti: "Me ollaan rotunaisia!"
ETA: Ja niin minä otin ja loin uuden blogin tulevaa maailmanvalloitusta ajatellen :) Katsotaan nyt, pääsenkö lähtemään minnekään vai jääkö vain haaveen tasolle. Siitä se nimikin tulee, Kaukokaipuu.
