maanantai 14. syyskuuta 2009

Laukku ja Tiitu.

Kyllä se laukku vain niin kovaa jäi pyörimään päähän, että pakko siitä oli vielä näin päivänvalolla ottaa astetta tarkempi kuva! Kuvaan änkesi myös omien varpaiden lisäksi meidän perheen pienokainen, eli vuoden vanha tyttökissa Tiitu.

Tiitu oli oman pitkällisen päähän piston tuotos. Kissaa olin haikaillu jo kauan, miehenpuolisko ei vain oikein meinannut lämmetä ajatukselle. Mutta sitten yks kaks viime kesänä ihaillessani kaikki kissanleluja ja tarvikkeita kaupassa mies totesi, että eiköhän hommata kissa. Ilmeeni voi varmaan arvata!

Ja nyt Tiitu on asustellut meillä runsaan vuoden päivät. Yksi neljäsosa-persialainen on kyseessä. Emän emä on persialainen, joten siitä tuo yksi neljäsosa tulee ;) 7.5. 2008 on kuulemma tyttösen virallinen syntymäpäivä, mutta tänä vuonna hönättiin asia päivän pari myöhässä. Ei siis juhlittu mitenkään, mutta tokko tuo nyt tyttöa haittasikaan :D

Ranttuhan tuo tyttö on kuin mikä. Purkkiruoat kuin myös kototekoinen ruoka ei meinaa kelvata mitenkään. Puurot ja maitovalmisteet se kiertää kaukaa, oli ne sitten lämpimiä tai kylmiä. Leikkelemakkarat menis vaikka milloin, on Tiitu jopa tullut minulta anelemaan leivän päältä kinkkuleikettä. Raaka kana ja tonnikala on ehdoton ykkönen. Tuonpa takia harvoin nykyään ostetaankaan enää mitään valmiiksi marinoitua kananlihaa, Tiitu saa osansa ja siitä se kyllä pitää huolen ;)

Ainoat varsinaiset kommunikointikeinot Tiitulla on järjetön juokseminen edestakaisin, jos ensin sen maukumisesta ei olla otettu selkoa mitä neidillä on mielessä. Tämä ravaaminen on parhaimmillaan sitä, että kissa juoksee makkarin ikkunalaudalta järjetöntä vauhtia keittiön ikkunan eteen joko emännän jatkolle tai pikkupöydälle ja törmää samalla itse ikkunaan. Siitä sitten takaisin makkarin ikkunallle tai jopa olkkarin ikkunalle.

Viime toukokuisen sterilointileikkauksen jälkeen Tiitu on kyllä alkanut näyttämään aivan suloisia puolia itsestään. Se esimerkiksi hakeutuu vapaaehtoisesti ihmisen läheisyyteen paijattavaksi ja silitettäväksi. Kyhnytys korvan takaa ja korvanlehden sively sormien välissä saa Tiitun jalat ihan spagetiksi ;) Samoin mitä kummallisimmat solmuasennot nukkueassa näyttävät todella passaavan Tiitulle..

Lempipuuhaa Tiitulla oli aikoinaan mattosukeltaminen. Nykyään muovipussit ja päiväpeiton alla möyriminen on semmoista puuhaa, mistä Tiitu nautiskelee päivittäin. Tämän vuoksi lattialla pyöriikin muutama hassu muovipussi, jotta tyttö pääsis itseään hieman toteuttamaan :D

Että semmoinen kisuli. Monta huolta (esimerkiksi parvekkeen kaiteelle hyppääminen..), mutta on kyllä niin monta hyvää puoltakin. Se on kyllä hassua, miten tuommoiseen pikkuiseen ötökkään voikaan tykästyä.

2 kommenttia:

  1. Minä ihastelin kovasti uutta kassiasi, kannatti väsätä useampi tunti, niin hieno se on. Tiitun naama värkki nauratti, oma jo edesmennyt Max (joka muuten oli tyttö nimestä huolimatta) omisti samanlaisen viirun naaman poikki. Värisävytkin täsmäsivät. Joten teillä on eri hieno kissa:)

    VastaaPoista
  2. Tiiu, päällepäin se on omastakin mielestä hieno, mutta sisäpuoli.. huhhuh! Alkeellisia virheitä! :D Ehkä seuraavassa laukussa logiikka toimii sitten paremmin; kaveri tilasi samantyylisen laukun, joten materiaaleja odotellessa.. ;)

    Ja eri hieno neiti on kyllä <3 tuosta viirusta on esimerkiksi oma isoäiti sanonu, että se tekee kissasta pelottavan näköisen. Nyt kun löytäisin jostain sen hirveän irvistyskuvan Tiitusta, niin se on kuin piste iin päälle :3

    VastaaPoista