Joulutoivotus

Hyvää ja rauhallista joulua 2012!

Kirjailen jossain vaiheessa sitten joulun tohinoista, jahka saan vain kuvia itselleni (meinataan jättää kamera kotiin, suvussa niin monta kameraa että jo on kumma jos ei kuvia tule muuten otettua :D ). Vietetään jouluaatto ihan kolmestaan meidän omassa kodissa, Tapanina suunnataan sitten kohti pohjanmaata ja ristiäisiä, joita vietetään 30.12. Anoppilassa :)

Finaali.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle...

..Ja tämä me saavutettiin 25.11.! Syntyessä taktiset mitat pojalla oli 3910g, pituutta 50cm ja päänympärys 34,5cm :)

Sairaalasta kotouduttiin viime keskiviikkona ja vauva-arki on lyönyt ihan ällikällä. Poika on kietonut meidät pikkuruisen pikkurillinsä ympärille :)

40+1...

Ja yliajalle sitä siirryttiin tän raskauden osalta. Turhauttavaa, kuinka jo tässä vaiheessa voi turhauttaa näin :D 

Tässä kuvassa viikkoja 39+1, selkeästi vatsa laskeutunut alemmas. 

Ostettiin Manduca! Tässä K testaa Manducaa 4 kilon kissan kuivanapusäkillä, PikkuMotti kun voi aika piankin painaa tuon nelisen kiloa (tähän laskettuun aikaan mennessä oli koko arvioksi annettu semmoinen 3,6-3,7 kiloa) syntyessään/ piakkoin syntymän jälkeen. Oli kuulemma hyvä selälle :) Kaapissa on vielä punainen kantoliina odottamassa, mutta vähän olen alkanut karsastamaan sitä punaista. Noo, pitää nyt katsoa  viihtyykö Mottilainen edes kummassakaan kapistuksessa :)

Olen tehnyt tämän jo aikaa sitten, eli Pinwheel baby blanket. Samalla kuviolla tuli viime vuonna tehtyä yksi versio, joka meni hyvälle ystävälleni Kouvolaan. Nyt sain aikaiseksi pingottaa tämän version ja kylläpä siitä tuli hyvä :) Tämän kanssa haetaan Mottilainen sitten sairaalasta, ettei tule kylmä.

Ja tässä lisää Mottilaisen kotoutumistarvikkeita. Villapöpät, -sukat, -tumput ja -myssy. Lankana metsänvihreää villalankaa ja sini-violetti-vihreän väristä villalankaa. Nuttua olen aloitellut, mutten pidä kovinkaan todennäköisenä että saisin sen valmiiksi ajoissa. Katsotaan miten käy :)

37+6!!!

Miten voi lantiota ja lonkkia repiä näin julmetun kovaa!

Tänään neuvolassa:
Verenpaine 123/89
Sf-Mitta 33
Vauvan syke 135
Sikiön liikkeet normaalit

Ja siellähän kaveri oli edelleenkin raivotarjonnassa (ollut varmaan koko raskauden ajan :D ). Tällä kertaa todettiin kuitenkin, että PikkuMotti on kiinnittynyt! No ei mikään ihme, että lonkkaan kohdistuu semmosia äkillisiä vihlasuja ja lantio muutenkin tuntuu kuin puupökkelöltä (ihmeellinen paineen tunne alhaalla). Ihan kyllä sai tämän aamuisen kulkemisen päätteeksi todeta, että nyt ne on ne kulkemiset kuljettu tän loppuraskauden osalta. Kaikkea tekis mieli tehdä, mutta kun ei niin ei.. Pakko kyllä se on nyt myöntää :) Kävin siis neuvolan päälle kaupungilla hieman virkistäytymässä, K nakkas mut Tullintorin liepeille ja koska satuin olemaan vielä paikan päällä lounaan aikoihin niin käytiin kiinalaisessa syömässä lounas. Siinäpä sitten alkoi tuo lonkan kivut ja K kävi lounaan päälle nakkaamassa mut kotio kun ei uskaltanut mua yksin päästää linkalla kotia. On se vaan niin rakas ihminen <3 br="br">
Muutenkin tänään olen naureskellut näille meikäläisen raskausoireille. Tämä ja eilinen päivä ovat kuin yö ja päivä! Eilen olin heräämisestä lähtien kuin myrskyn merkki, eikä mikään tuntunut onnistuvan. Kaikki tuntui turhauttavalta ja tympeältä. Koko eilinen päivä meni suorastaan synkistellessä, kun taas tänään heräämisestä saakka mä olen ollut kuin Naantalin aurinko, kaikki tuntuu niin mahtavalta ja ihanalta. K:kin huomasi ihan selkeästi saman, oli varmaan raasu eilen ihan pyörällä päästään, että mikäs mulla nyt on :D

Ainiin, viime viikolla ennen pohjanmaan reissua oli kokoarvioultra. Motin arvioitu paino 36+5 oli 2980g, eli kutakuinkin saman verran kuin minä olen painanut aikoinani syntyessäni viikko lasketun ajan jälkeen :) Laskettuun aikaan mennessä arvioitu paino tulee olemaan siinä 3,6-3,7 kilon paikkeilla :) Eli on tästä RD-ruokavaliosta ollut jotain hyötyä! Ei ole mikään siro pikkuinen tulossa, muttei mikään hirveän isokaan :) KAtsotaan nyt miten hyvin nuo arviot pitävät paikkansa.. ;)

Saa muuten nähdä, pohjanmaan reisuula mulle iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ajatus päähän, että mä muuten synnytän seuraavana viikonloppuna (eli nyt tulevana)! Katotaanpa, oliko oikein kunnon etiäinen vai vain tuskainen (Epä)toivonpilkahdus, että nämä kivut ja muut epämiellyttävät raskausoireet olisi pian ohitse.. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä vatsaa ja näitä liikkeitä sisälläni. Mutta voin lohduttautua ajatuksella, että jos se on minusta kiinni, niin tämä ei tule olemaan viimeinen raskauteni :)

Ja juu, noita käsitöitä.. Pitäisi niitä kuvata tännekin, että saa hieman esitellä :)

36+2 :)

Jännitys alkaa sen kuin tiivistymään. Mietinnässä on, että ehtiiköhän tässä saada kaiken valmiiksi ennenkuin pikkuinen syntyy mailmaan. Isoin asia, vauvan pikkusänky, on nyt valmis :) Onneksi! Täytyy kyllä myöntää, että tämä vatsan kanssa taiteilu on kyllä oma taiteenlajinsa. SF-mitta on mennyt yläkäyrän yläpuolella siitä lähtien, kun sitä alettiin mittaamaan, joten voi olla helppoa kuvitella, minkälainen vatsa tällä puolen ruutua heiluu mukana :D

Kokeilen ensimmäistä kertaa kirjoitella blogipäivitystä iPadin kautta, kuvien lisääminen tuntuu helpolta, mutta vielä jää nähtäväksi miten kuvat asettuvat postaukseen.. (Edit: jouduin kuitenkin koneella käydä rukkaamassa kuvat oikeisiin paikkoihin ja oikeaan järjestykseen. IPad tai siis Blogger App for iPad heittää kuvat satunnaiseen(?) järjestykseen. Pitää varmaan laittaa käyttäjäpalautetta asiasta..)

Ensimmäisissä kuvissa näkyy mainitsemaani vauvansänky -projektia. Voi sitä hiomisen määrää! Onnistuin kylmettämään itseni parvekkeella yhdessä vaiheessa, josta seurasi ankarasti vuotava nuhanenä ja kipeä kurkku. Viimeisessä sänkykuvassa onkin sitten lopputulols :) Pedin petasin eilen, eihän sitä koskaan tiedä milloin kaveri päättää ilmaantua maailmaan!

Kolme viimeistä kuvaa on tältä aamulta. Viime torstain ja perjantain välisenä yönä satoi talven 2012 ensilumi! Rakastan vuodenaikojen vaihtelua, ne piristävät kummasti ja sitä jaksaa aina yllättyä Suomen ilmaston monipuolisuudesta. Seuraavaksi kuvaksi tuli kuva "kevytharrastuksestani", mustavalkoisten kissan kuvien keräily :) Viimeisenä kuva tämän päivän aamupalasta (vai lasketaanko sitä aamupalaksi, jos sen syö klo 10? :D --> ainiin, muistihan kaikki siirtää kelloja taaksepäin? Takuuvarma muistisääntö: Kelloa siirretään aina kohti lähintä kesää ;) ). Rakastan tuota Sagaformin mukia, minulla on niitä kaksi kappaletta :3 Sain ne aikoinaan kaksi yhden hinnalla -periaatteella ja niitähän ei tarvitse olla kuin nuo kaksi. Enempi olisikin jo, hmm, liioittelua ;)

Mies vietti eilen Odottajaisia - Hieman kuin Varpajaiset, mutta koska vauva ei ole vielä syntynyt, niin siitä nimitys Odottajaiset ;) Puhuimme kyllä alkuun Varpajaisista, mutta kummastuneet katseet kavereilta laittoi hieman täsmentämään illanvieton merkitystä. No eihän meistä kumpikaan ollut koskaan viettänyt varpajaisia saatikka osallistunut kenenkään muun varpajaisiin, niin myönnettäköön - ajatus illanvieton ideasta oli hieman hukassa :) No, pääasia on, että äijillä oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Arki kun tulee muuttumaan aika reilusti pikkukaverin syntymän jälkeen. Minä pääsin illaksi kiertämään kauppoja ja syömään, kiitokset Kamelontin Ellu! :) Leffavalinta oli kyllä nappi, pääsin vihdoin näkemään Napapiirin Sankarit -leffan ja tykkäsin kyllä :) Ei yhtään auttanut tähän joulufiilikseen ne Lapin lumiset maisemat, ei.. :D

Vielä vajaa nelisen viikkoa laskettuun aikaan.. vaikka aina on se mahdollisuus, että pikkuinen syntyy aikaisemmin, niin jotenkin olen asennoitunut siihen, että tämä raskaus menee yliaikaiseksi. Itse olen mennyt viikolla yli lasketun ajan, K:sta ei tiedä, miten hänen kohdallaan olisi ollut, jos olisi saanut ihan loppuun saakka kasvaa masussa. Äitinsä eli anoppini säikähti niin pahasti tulipaloa heidän silloisessa taloyhtiössään, että hän alkoi synnyttämään. Loppujen lopuksi K syntyi sektiolla n. kuukauden ennenaikaisesti. Onneksi ei käynyt mitenkään pahemmin :)

Noniin, joskohan sitä pitäisi alkaa hieman tekemään listaa, mitä sitä uupuu vielä vauvalle ostettavista asioista..

35+1 !!!

Ohhoi. Viikkoja jälleen kasassa lisää :) Virallinen äitiysloma alkoi viime torstaina 18.10., sitä ennen otin töistä pari päivää vapaata, kun näitä nimenomaisia vapaita en olisi pystynyt muulloin käyttämään. Eli melkein viikon olen nyt lomaillut ja olo on.. Hmm, vieraileva ystäväni sanoi aika hyvin, että mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, mutta kroppa on ihan sairaan väsynyt :D Nyt on semmoinen olo, että ihmettelen miten jaksoin olla töissä ihan loppuun saakka. Ystävät, tutut ja sukulaiset kaikki on sanoneet, että nyt vain lepoa ja valmistautumista tulevaan, ettei mun nyt ole pakko toteuttaa noita haaveita kämpän siivouksesta ja muusta. No mitäs sitten tekisin? En ole luonteeltani kodin huushollerska, en todellakaan. Ja nyt kun kerta olisi aikaa ja tahtoa tehdä noita siivouksia, niin tuntuu että kroppa pettää. Pitää nyt katsoa, mitä tulevat viikot tuovat mukanaan. Nostan kyllä hattua esiäideillemme, jotka saattoivat viimeisillään raskaana olla perunannostossa tai tehdä jotain muuta raskasta työtä. Omalta osaltani voin ainakin todeta, etten pystyisi moiseen.

Tajusin tänään, että tämä viikko on enää uimasuositusten mukainen. Eli jos uimaan tahtoisin, niin sinne pitäisi mennä aika piakkoin. Nyt tekisi hirveästi mieli lilluttaa ja pulikoida, toisaalta tavallisessa uimahallissa voi kelluskella mutta siellä uidaankin vain edestakaisin samaa rataa. Kylpyläreissu olisi aivan mahtava, mutta pelkään että ilakoivat ihmiset törmäilisivät minuun ja mahaan jatkuvasti. Muutenkin olo tuntuu nyt hirveän isolta, vaikka nautinkin tästä mahasta ihan mielettömästi. Tästä olen haaveillut jo niin kovin, kovin pitkään ja nyt se on omalla kohdallani :)

En osaa hirveästi vielä pelätä tulevaa synnytystä, jotenkin vain odotan ja tiedostan synnytyksen sattuvan ja paljon ja olen sinut asian kanssa. Tai sitten vain olen autuaan tietämätön asioiden oikeasta laidasta...

(Huomenna) 33+0 :)

Näin ikkään, kyllä täytyy sanoa, että tässä alkaa meikäläisen rauhallinen luonne pikkuhiljaa jännittämään aika maan perusteellisesti. Käytännössä tässä ei ole enää montaa viikkoa, kun PikkuMotti voisi ilmoittaa aikeistaan tulla tähän maailmaan! Mutta jos minä jännitän, niin miettikääpä kuinka tämä meidän huushollin It-tukimies jännittää? :)

K otti ja tilasi meidän talouteen iPadin. Jotenkin aavistan, että olemme tuhoon tuomittuja.. Muutama koukuttava peli on jo asennettuna, vielä pohdin kuinka uskaltaisin liittää maksuominaisuudet tähän laitteeseen? Muutama sähköinen lehti kiinnostaisi tilata eikä tuo kirjakauppakaan kovin vaatimattomalta näyttänyt.

Väsäsin K:lle Isyyspaketin :) Oman äitiyspakkauksen sain tällä viikolla, joten K sai oman pakkauksensa hieman aikaisemmin kuin minä. Päivä oli kyllä semmoinen, että ajattelin pakkauksen saamisen piristävän, niin häntä kuin minuakin :) Vauva - omistajan opas on kirjoitettu juuri insinöörikieltä käyttäville miehille ja K tuntuikin olevan mielissään siitä, että nyt on hänen kieltään asiassa, josta ei muuten oikein ymmärrä mitään :) Sitten pakkaukseen kuului Mega-arpa, jonka mahdollisella voitolla K saa rahoittaa hänen ja PikkuMotin yhteisiä reissuja/vapaa-ajan juttuja. Kumiankka on tarkoitettu yhteisiä kylpyhetkiä varten ja Battery-tölkki valvottavien öiden jälkeisiä aamuja varten. Tutissa lukee Isin pelikaveri ja tuo, missä lukee My Dad Rocks, on pipo vauvalle :) 

Saatiin minun serkulta lahjaksi eeppinen body, jota varsinkin K arvostaa :) Kyseessä on World of Warcraftin oheistuote,  bodyssa on vauvanrattaiden kuva ja teksti My other stroller is Epic :)

Otettiin Etelä-Pohjanmaan reissulla viime viikonlopulla hieman myöhässä olevat kihlakuvat. Eihän tässä ole oltu kuin vasta vuosi kihloissa ja vauva tulossa.. :D 

Tässä ite emäntä oikein. Enkä yhtään näytä äidiltäni, enhän?! :D 

30+2 :)

Hih, mihin tämä aika oikein vierähtää? Jälleen pohdin samaa asiaa :D

Tänään aloitin maalaamaan pikkusänkyä, pari ohutta maalikerrosta ja sänky näyttää jo aivan uudelta :) Maalaaminen tapahtuu, kuinka ollakaan, meidän parvekkeella. Sisällä ei yksinkertaisesti mahdu. Pitää kyllä siivota parveke ennen kunnon syys-/talvikelejä, tarkoitus olisi kuitenkin nukuttaa PikkuMottia parvekkeella parvekekärryissä. Olisi mahtavaa, jos pääsisi asumaan kolmioon tai peräti neliöön, mutta tällä kaksiolla mennään nyt toistaiseksi :) katsotaan sitten vuoden päästä, kuinka ahdasta alkaa olemaan..

Taisin napata lenssun poikasen tänään parvekkeella. Kurkku turtana ja nokka vuotaa. Toivottavasti en sairastu ensi viikolla oikein kunnolla, huomenna olisi neuvola ja keskiviikkona ensimmäinen perhevalmennus! Sitä odotan oikein innolla, ensimmäisen kerran aihe taisi olla synnytys ;) Seuraava kerta onkin jo seuraavana päivänä ja kaksi viimeistä kahtena seuraavana viikkona.

Huomaa kyllä, että raskaus alkaa olemaan loppumetreillään. Lauantaina käveltiin kirpparin kautta läheiseen prismaan ja koko matkan tuntui siltä, kuin jalat olisi painanut ihan hirveästi ja ylämäet tuntui ihan kauheilta. Asiaa ei auttanut se, että ennen reissua piti niin armottomasti tössöttää ympäri kämppää ja touhuta kaikkea ylimääräistä ja panikoida ja stressata :D

Stressaamisesta puheenollen, stressasin viime viikolla sokeriarvojani, jotka pyöri ihan huimissa sfääreissä. Tarkoitus olisi siis kolme kertaa/kolmena päivänä mitata arvoja ja nyt tällä viikolla mittasin viitenä päivänä kun arvot tuntuivat heittelevän miten sattuu. Katotaan nyt mitä terkka sanoo huomenna..

Tänään tunsin/huomasin/tajusin ensimmäistä kertaa PikkuMotin hikan! Tuli semmoisia hassuja nykäyksiä niin tasaiseen tahtiin, että pakko niiden oli olla hikkaa :) aikaisemmin illalla soiteltiin äiteen kanssa ja silloin Motti oikein kunnolla venytteli ja möyri massussa. Näin kuinka jalka veti vatsan pintaa myöden! Pikku alieni vatsassani <3

29+0!

Sää alkaa näyttää ihanan syksyiseltä. kävin eilen hakemassa Facebookin kirpputoriringin kautta varaamani Äitiysvälikausitakin, semmoinen maihinnousutakin tyylisen teltan :) Enpä aio valittaa kuin vain kympin maksoi ja M-koosta huolimatta alle mahtuu vielä huppari tai neule lämmittämään. Samalla reissulla hain myös Äitiyspaidan sekä -hameen, jotka olin varannut toisen ringin kautta. Tarpeeseen tulevat, kun tuntuu että hieneritys on maksimoitunut nykyään. Mutta miten nuo Mammavaatteet tuntuvat olevan jotemkin pääsääntöisesti harmaan ja mustan sävyisiä?

En tiedä sitten sainko kylmää eilisellä hakureissulla, tänä aamuna kurkku oli kipeänä ja vatsaa väänsi aika kovasti. Jouduin sitten loppujen lopuksi lähtemään töistäkin, kun tuntui ettei vatsa millään meinannut asettua. Onneksi hoidokkeja oli paikalla vain sen kymmenen kappaletta ja perjantaisin vanhemmat yleensä pääsevätkin hakemaan lapsensa ajoissa kotiin. Huomenna pitäisi oleman koulutus- ja starttipäivä töiden osalta, toivottavasti vatsa on asettunut siihen mennessä, että pääsee nauttimaan ihanaisten työkavereiden kanssa toiminnansuunnittelusta ja herkkuruuasta <3 p="p">

Tässä PikkuMotin maja viikoilla 29+0 :)

Eihän tässä enää montaa viikkoa ole, kun jään äitiyslomalle.. virallinen päivä on 18.10., joten aamuja on jäljellä tasan 40 :) Toisaalta harmittaa ihan valtavasti, nykyinen työpaikka tuntuu juuri omanlaiselta ja työkaverit tuntuu olevan kanssani samalla aaltopituudella. Eikä asiaa yhtään haittaa se seikka, että tuntee itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on :)

Bongasiko joku muu Me-lehdestä Siksak-tuubin ohjeen? Samalla kuvioinnilla on oma isoäitini tehnyt villasukkia ja olenpa minäkin mallia kokeillut. Aloitin työn mohairlangalla ja isoilla pyöröpuikoilla, katsotaan mitä saan aikaiseksi :) Tarkoitus olisi antaa valmi työ joululahjana, katsotaan nyt ehtiikö sen saada valmiiksi...

28+2 :)

Mihin tämä aika oikein hurahtaa? Vastahan ihmeteltiin raskaustestin tulosta, vasta äskenhän käytiin ensimmäisessä ultrassa ja vasta äskenhän huomasin vatsan pyöristyneen niin, ettei mitään jää enää arvailujen varaan. Äitiysavustushakemus pitäisi jättää nyt kahden viikon sisään kelalle, noin puolentoista kuukauden päästä jään äitiyslomalle ja 2½ kuukauden päästä on PikkuMotin laskettu aika. Se jää nähtäväksi, malttaako Motti odotella sinne laskettuun aikaan vai päättääkö tulla aiemmin tai myöhemmin tähän maailmaan :) Oli miten oli, varmasti loppua kohden alan rukoilemaan Mottia, että tulisi jo ulos ;)

sokereiden seuranta on sujunut varsin mallikkaasti. Olen nyt toisella kuuden päivän mittauskierroksella, kun ensimmäisestä kuuden päivän jaksosta pompsahti yhden päivän kaikki mitatut arvot yli sallitun. Sinänsä tympeää, sillä olin saanut arvot pysymään sallittujen rajojen alapuollella varsin hyvin, sitten yhden päivän pasta-päivällinen ja illan marjapiirakka sekoittivat seuraavan päivän kuviot ihan totaalisesti. Terkka oli soitellessa ihan tyytyväisen kuuloinen, sanoikin että noilla arvoilla ei yleensä ole insuliineja määrätty. Joten tässä sitä ollaan nyt toisella harjoituskierroksella, jotta oppisin syömään oikein tuon raskausdiabeteksen takia.  Toisaalta rasittaa tuo syömistensä kyttääminen, kun on tottunut syömään oikeastaan mitä ikinä haluaa ja oikeastaan mihin aikaan vain. Ja taas toisaalta, Motin synnyttä tulee ne rutiinit tähänkin huusholliin ;)

Kuva-arvoitus! Mitä kuvassa on? ;)

27+0 :)

Niinhän siinä kävi, että Sokerirasituksen kautta kulkenut tie johti raskausdiabetes -diagnoosiin. Paaston arvot ylittivät sallitun juuri ja juuri, toiset arvot jäivät alle sallittujen arvojen mutta ne olivat kuitenkin raja-arvoja. Keskiviikon neuvolassa sain mittauslaitteet ja liuskat, tänään aloitin mittaamisen. Eilen piti käydä labrassa antamassa verinäyte, jota varten jouduin paastoamaan, joten kuuden päivän mittaamisrumba piti aloittaa vasta tänään. Aamun eka arvo (ennen aamiaista) näytti 5,2 ja sallittu arvohan on siis 5,5. Eli siinä mennään, rajoilla pyörien. Vielä ei mistään lääkityksestä puhuttu, vaan yritetään tämä homma saada nyt kulkemaan selkeällä ruokavalion muutoksella. Eli hiilarit ja sokerit kuriin, enemmän kasviksia ja proteiinia peliin. Tämähän alkaa nyt kuulostamaan jo karppaukselta! :D Ei muuten mikään ihme, että SF-mitta huiteli ihan yläkäyrillä, nytkin taisi siis mennä juuri ja juuri yli tuon yläkäyrän..

Pikku-Motti on aktivisoitunut ihan hirveästi, välillä tulee toki niitä hetkiä kun miettii, että onkohan kaverilla kaikki ok kun ei ole tuntunut hetkeen mitään. Sitten myöhemmin vatsassa alkaakin hienoinen rumba ja äireen mieli tasoittuu :) Neuvolalääkäri kuunteli sydänäänet (taannoisen Taysin reissun takia, lisä-ääni sykkeessä) ja totesi, että syke on normalisoitunut :) Pikku-Motti antoi kyllä potkuja minkä kerkesi ja lääkärikin vaikuttti tyytyväiseltä. Jämäkkiä potkuja, totesi vain :)

Aloitin operaatio Unipesän kunnostuksen, eli kehdon hiomis/maalaamisurakan :) Saan kavereilta lainaan hiomakoneen, jolla pääsen toivottavasti jo tänään hieman huristelemaan kehdon kimpussa. Anteeksi vain naapurit! ;) Hiominen kun tapahtuu meidän parvekkeella.. :P

25+4 :)

On jännää olla raskaana. Ensimmäiset kuukaudet menee arvuutellessa, että olenko oikeasti raskaana sekä tasapainoillessa kehossa tapahtuvien hormonaalisten reaktioiden kanssa. Etova olo ja pahoinvointi ei ollut toivelistallani, mutta pääsin niistäkin osalliseksi. Raskauden sulautuminen osaksi arkirutiineja on ollut hämmentävää jja välillä ihan havahtuu taas omaan tilaan, et "Hei, mä oon raskaana!". Tätä mä oon toivonut jo niin kauan ja nyt kun se oikeasti on kohdalla, niin tuntuu kuin raskaudesta ei osaisi nauttia ihan täysillä. Että vielä pitäisi olla astetta innostuneempi ja täysillä kuuluttaa kaikille raskaudestaan. Vauvan potkut mahan sisällä on jotain aivan uskomatonta, ne tuntuu edelleenkin ikäänkuin ilman kiertämiseltä. Voimakkaampia ja selkeämpiähän liikkeet on jatkuvasti ja ainakun liikkeitä on tullut, oon pyrkinyt pysähtymään ja huomioimaan pikku potkijan. Työn keskellä siihen ei välttämättä ehdi, mikä tietysti harmittaa. Mutta työ on työ ja sekin on hoidettava :)

Laskeskelin tässä, että äitiysloma alkaa 18.10., eli melkolailla tasan kaksi kuukautta siihen. Ja vähän reipas kolme kuukautta laskettuun aikaan <3 vielä on siis aikaa laittaa koti pikkuista varten valmiiksi! :)

23+2 :)

Möykky sen kuin jatkaa vain kasvamistaan :) Ihanaa, kun vatsa alkaa selkeästi olla jo ihan pinnaltaan kiinteä ja vauvan potkutkin ovat selkästi alkaneet näkyä myös vatsan heilahteluina. 

Viime tiistaina meillä oli neuvola (vakkarineuvolatädin sijalla sijainen), jossa käytiin kelan papereita hieman läpi sekä annettiin tulevan perhevalmennuksen aikataulu (vapaaehtoinen). Onneksi Taysin synnäri järjestää jälleen noita synnytysvalmennuksia, eli kierros Taysissa odottaa meitä tässä joku tuleva torstai :)

Neuvolan päätteeksi kuunneltiin Motin sydänäänet. Hetken siinä kuunneltuamme todettiin neuvolatädin kanssa, että sykkeessä kuului tavallaan ylimääräinen lyönti. Th laittoikin sitten kiireettömän lähetteen äitiyspoliklinikalle todeten, että näillä viikoilla sikiöllä voi olla kypsymättömyyttä sydämessä vielä. Suunnattiin kuitenkin suoraan neuvolasta poliklinikalle, että saadaan turhat stressit pois. Itse yritin pitää itseni ihan rauhallisena, K meinasi ilmeisesti hieman jännittää kummankin puolesta <3 Loppujen lopuksi istuttiin odottamassa omaa vuoroa nelisen tuntia, jonka päätteeksi lääkäri ultrasi Motin ja totesi saman kuin terkkari. Lääkäri oli ilmeisesti hieman tympääntynyt, kun totesi hti alkuun, ettei tälläisiä tapauksia näillä viikoilla kannata lähettää tutkittavaksi vaan seurata hetken neuvolan piirissä. Noo, hyvä vaan omasta mielestäni, että neuvolassa oli sen verran herkkä lähettämään eteenpäin, hyvähän nää asiat on tsekata :)

Huomaa muutenkin, että raskaushormonit tekee tehtävänsä. Anoppi oli pari yötä meillä vieraisilla ja täytyy kyllä sanoa, että yksi yö olisi riittänyt vallan hyvin :D Meillä on 51m2 kaksio ja annoimme anopin nukkua makuuhuoneessa, koska siellä saa oven kiinni ja me olemme tottuneet valvomaan hieman kauemmin. Plus levitettävällä sohvalla on tosi mukava nukkua :) No, seuraavana aamuna klo 04.00 herään siihen, kun keittiöstä kuuluu kolinaa ja tossujen hiihtävää ääntä ja K nousee ylös. Anoppi oli alkanut ilman kummankaan lupaa siivoilemaan keittiössä ja oli jo ehtinyt vaikka ja mitä tekemään.. K oli hiukka ärhäkkänä ja yöunet jäi meidän kummankin osalta inasen lyhyiksi sinä yönä. hyväähän anoppi tarkoittaa, mutta kun hän tekee yleensä asiat juuri niinkuin itse parhaaksi näkee eikä kysele, kuinka minä yleensä asian hoidan. Ärr. Jos K ei olisi ehtinyt väliin, niin suurin osa meidän pakasterasioista olisi lentänyt roskikseen ilman lupaani. 

Huhhuh, se siitä. Onneksi ei ihan päivittäin olla tekemisissä :D 

22+0 :)

Armoton mylläys on alkanut masussa, vielä ei kuitenkaan K tunne potkuja mahan päälle. Isoäidin neliöpeitto on valmis! ja löydettiin juuri se hoitopöytä, jota olen etsinyt :)

21+0 :)

Mihin tämä aika rientää? Tänään poksuu rv 21+0 :) Liikkeet alkaa olemaan selkeämpiä, tosin eilen ja tänään liikkeitä ei ole oikein tuntunut. Taitaa Pikku-Motti nautia ja olla vain eilisen huseerauksen jälkeen :)

Tämä kuva on otettu 30.6., eli viikkoja oli tuolloin 19 mittarissa :)

Käsityörintamalla puhaltaa raikkaat tuulet! Tätä tikkutäkkiä aloin tekemään aiemmin esittelemistäni Dropsin Muskat -langoista. ajatuksena oli jättää myös tarkoituksella jämälankoja, mutta nyt näyttää siltä, että joudun tekemään yhden rivin neliöitä lisää. Ihan vain siksi että peitosta saisi järkevämmän näköisen. Tarkoituksenani olisi tehdä Pikku-Motille neule. Katsotaan paljonko lankoja tulee jäämään vai joudunko hakea jämälankaprojektia varten uutta lankaa :D Löysin aivan ehdottoman hyvän tavan yhdistää neliöt toisiinsa! Siinä vaiheessa kun löysin tämän yhdistämistavan, niin olin jo ehtinyt tehdä jokaisen neliön reunoille valkoisella langalla reunat. Ei auttanut kuin purkaa valkoinen osuus pois :D Tykkäsin siis yhdistetyistä paloista enemmän ilman tuota valkoista reunusta.

Ompelukone pääsi hyrräämään tänä aamuna. Koska olen vielä heinäkuun loppuun asti työtön ja päivät pukkaa kulua tietokoneen ääressä ja siivotessa, niin tekipä mieleni tänään tehdä jotain muuta. Ja tadaa! Ikeasta ostettu jämäkangas muuttui kahdeksi tyynynpäälliseksi hyväksi koetulla ohjeella (vaikka kuitenkin sävelsin aika paljon ;) Totesin vain tyynyjä sisään tunkiessani, että tyyny tarvitsisivat hieman lisä vanua sisäänsä. Kellari siis kutsuu, siellä pitäis olla hieman vanua jäljellä jostain menneestä projektista.

Ja tässä keittiöni uusin hankinta! Vihdoinkin saan kaikki paremmat kupit, kahvikupit ynnä muut tärkeät astiat hieman parempaan kaappiin (ja okei, hieman esillekin ;) ja vapautettua kuiva-ainekaapin pelkästään kuiva-aineille :) Kaappi on kuulemma kotoisin jostain sisutusliikkeestä ja olinkin todella tyytyväinen hintaan millä sain sen :)

Olen nyt innostunut Instagrammista, kolme alinta kuvaa on muokattu sillä. Katsotaan mitä muuta keksin sen avulla kuvailemaan ;)

20+0!

Ja niin se puoliväli vain poksuu! :) Tänään oli aamusta myös Rakenneultra, kaikki kondiksessa ja varovainen arvaus sukupuolesta saatiin, mutta eiköhän me olla ihan hyshys ;) 3D-kuvakin saatiin Pikku-Motista, mutta kädet oli niin tiukkaan ristissä kaverin naaman edessä, ettei hänen profiiliaan nähty kunnolla. Kuitenkin helluinen pieni korva näkyi <3

Tämä on kyllä paras kuva ikinä! Pikku-Motin pikku tumppu <3

Ja pikku tallut!

Kameraujoutta :)

Ettei tämä nyt ihan Raskausblogiksi täysin luisuisi..

Piti saada ostaa lankaa. Sitä oli vain pakko saada, vaikka lankakori pullisteleekin ääriään myöden. Mutta tämäpä oli villalangan sijaan puuvillalankaa, kyllä nyt vihdoin kelpaa tehdä se isoäidinneliöpeiton! Okei, okei, se tulee olemaan ihan vauvan mitoissa ;)

Ihanat värit! Vihreä on aavistuksen verran kirkkaampi, samoin kuin sininen taipuu hiukka enemmän turkoosin puolelle. Vaikka tässä Dropsin Muskatissa onkin riittävyys pienempi kuin esim. Safranissa, niin oli pakko ottaa juuri tätä lankaa noiden värien kirkkauden takia :)

Muistinpa noita uusia puuvillalankoja kuvatessani, että olen tainnut unohtaa Viron tuliaiset viime huhtikuun lopulta. Kyseessä oli siis silloisen työpaikkani työntekijöiden virkistysreissu Tallinnaan. Tietysti vanhaa kaupunkia kolutessa löytyi muutama käsityökauppa (Karnaluks jäi edelleen vierailematta :/ ) ja nämä sulokkaat tarttui mukaan :) Eipä ole joululahjojen suhteen langasta puutetta!

Tästä pirteästä suunnittelin neulovani villasukat kummitytölleni ja jos lankaa jää, niin myös toiselle veljentytölleni.

Tästä väristä en ole vielä kehitellyt mitään ideaa, varmaankin villasukat.. :D

Nämä värit kyllä houkuttelivat aika tehokkaasti, tästä tulee ihan mieleen riikinkukko  :)

Ja ostinpa tänään jotain myös vauvaa ajatellen :) Bola-korun ostin Jalokivigalleriasta Tullintorilta. En muistanutkaan, että Jalokivgallerioissa on alennukset meneillään (kaikki puoleen hintaan!), joten tämä kyllä lähti mukaani alta aikayksikön :) Olin ehkä haaveillut ennemmin hopeisesta bolasta, mutta tämäkin passasi minulle oikein hyvin :) Nyt se killuu jo kaulassani, raskausviikkoja on 18+4 tällä hetkellä, joten Pikku-Motti alkaa pikkuhiljaa kuulemaan kohtuun ääniä :)

Pikku-Motista puheenollen, tänään oli neuvola. K oli myös mukana ja hän kuuli ensimmäistä kertaa Pikku-Motin sydänäänet. Sitä ilmettä en taida koskaan unohtaa :)

Supermamma!

Huhhuh, tältä päivää saa kyllä tuntea ylpeyttä itsestään. Aamusta asti olen siivoillut, järjestellyt ja oikonut paikkoja. Nyt on välipala eli lämpimät voileivät uunissa valmistumassa ja saa suunnitella seuraavaa pelisiirtoaan :)

Huomasin etten ole saanut paljoa aikaan, nyt vasta olen imuroinut eteisen, olkkarin ja keittiön. Yritän kuitekin pitää mielessäni, ettei minun ole tarkoitus tässä huhkiakaan kuin raivohullu Pikku-Motin vuoksi, vaan voin ihan hyvillä mielin käyttää siivoukseen niin paljon aikaa kun vain jaksan. Tarkoituksena olisi vielä tälle päivää pestä lattiat olkkarista ja keittiöstä, huomenna olis tarkoitus iskeä kiinni makkariin, vessaan ja hoidella eteinen loppuun. Eteisessä nääs kun on pari roskasäkkiä odottamassa poisvientiä, samoin kuin "pieni" kasa tavaraa kellarin varastokoppiin.

Raskaudesta. Liityin Kaksplus:san keskustelufoorumilla ketjuun, jossa on muita lasketunajan samalle kuukaudelle saaneita tulevia äitejä. Sieltä ja muualta olen nyt lukenut tarinoita synnytyskammosta sekä keskenmenneistä raskauksista. Nyt on itselläkin semmoinen olo, että kai kaikki on Pikku-Motilla hyvin.. Onneksi ensi viikolla on neuvola, saa sitten huokaista helpotuksesta kun kuulee sydänäänet jälleen :) Rakenneultra on 6.7., siihen siis enää 2½viikkoa!

Kovasti olen alkanut suunnittelemaan kaikenlaisia käsitöitä, mitä ehtisin tehdä ennen Pikku-Motin syntymää. Mm. vauvan neulepeitto sekä nätti villapuku voisi olla ihan sopivat juuri talven kynnyksellä syntyneelle vauvalle :) Mummuni on ollut kova tekemään pyynnöstä suvun vauvoille villapukuja, mutta ikää on hänellä jo sen verran, että uskon itse selviytyväni tästä askareesta. Ainahan se olisi tietysti ihanaa, jos se oman esikoisen vauvavillis olisi tuoreen äidin mummun tekemä. Pitää nyt tarkastella jotain hyviä malleja :)

Tänään Rv 17+4 :)

Shokki.

Aloitin kirjoittamaan tätä ensimmäistä kirjoitustani raskauteen liittyen unettomana yönä 01.04.2012 klo 01:24.

Kun ekan kerran näin estituloksen kaksi punaista viivaa, olin aivan shokissa. En huonolla tai hyvällä tavalla. Jos voisi puhua neutraalin asenteen shokista, niin tämä meni aika lähelle sitä. Istuin edelleen vessassa ja tuijotin testiä. Punaiset viivat hyppäsivät puikon testikentistä esiin kuin punainen liikennevalo yöllä. Poistuin vessasta kädet suuni peittona, kävelin keittiöön ja totesin:" Kaksi viivaa."

"Mitä?"

"Kaksi punaista viivaa. Vessassa."

"mitä se tarkoittaa?"

"Että olisin raskaana."

Istahdin keittiön pöydän ääreen ja tuijotin - jonnekin, en oikein muista mitä päässäni tuolloin liikkui. Kuulin kuinka K kävi tarkistamassa vessassa testin, sen jälkeen hän tuli halaamaan minua. Sitten hän kai lähti tupakalle, minä jäin pöydän ääreen.

Mitä pidemmälle päivä kulki, sitä paremmin aloin - aloimme toipumaan shokista. Tieto alkoi tuntua hyvältä ja ihanalta jo aika pian aamusta, varmuudeksi kauppareissulla haimme vielä toisen testin joka näyttikin edelleen positiivista.

En pystynyt olemaan kertomatta kenellekään. Porukkani saivat tietää jo saman illan aikana, K:n porukat maanantaina. Maanantaina varasin myös ensimmäisen neuvola-ajan, se on 16.huhtikuuta. Ensimmäinen ultra on 11. toukokuuta. En malttaisi odottaa :)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

09.04. 2012

No nyt tilanne on siinä, että melkolailla koko ydinporukka isovanhempia myöten perheistämme tietää. Sisaruksille olisi kerrottu vasta tyyliin ensimmäisen ultran jälkeen, mutta pikkusiskoni piti olla niin pitkäkorva, että piti sitten ihan tasapuolisuuden nimissä kertoa muillekin sisaruksille. Isovanhemmille meinattiin kertoa vasta hieman myöhemmin, mutta anoppi sanoi kertoneensa jo K:n paapalle. Noh, vaikka kyseessä on mies, joka ei takuulla kerro muiden asioita eteenpäin, niin tuntui että pitäähän sitä minun isoäideillekin kertoa. Voi tätä tasapuolisuuden maailmaa.. Kieltämättä tässä olen itse kyllä niin innoissani koko touhusta, että saa nähdä milloin pääsen serkuilleni kertomaan :)

Raskaana oleminen tuntuu välillä ihan kauhealta. Jos en saa suuhuni jotain syötävää het kun vatsassa nälkä kurnahtaa, niin se tuntuu maailmanlopulta. Se on tällä hekellä oikeastaan se ainoa hirveä asia. Ennen olen pystynyt menemään näläntunteen kanssa eteenpäin aika reippaasti, nyt se on oksat pois ja syöksy jääkaapille.

Musta muuten tuntuu, että kaikki nämä raskausoireet on psykologisia.. Heti kun ymmärsin olevani raskaana, niin sitten alkoi vasta raskausoireet. Aristavat rinnat, tuo mainitsemani nälkä, etovat olot.. Alavatsakipristelyt alkoivat viikko ennen testiä, nekin kyllä kuvittelin kuukautisten alkamisoireiksi.

Nyt pitää mennä etsimään jääkaapista jotain syötävää, pannulla paistettu nuudelikanakasvispannu ei ollutkaan hyvää (oksennusrefleksi! Ja vaikka olen ennen tykännyt tästä ruoasta :/ ). DagNappit, mä nautin liikaa ruoasta, nämä reaktiot ei tunnu kivalta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

16.04. 2012

Tänään on vihdoin se päivä. Eka neuvola! :) Aluksi olin aikonut mennä tähän neuvolaan yksin ja siitä oltiinkin puhuttu K:n kanssa. Olin nääs onnistunut tohkeissani saamaan ajan, joka ei periaatteessa käy K:lle hänen työaikansa vuoksi. Mutta eilen hän sanoi, että jos iltapäivällä ei ole palavereja tai muuta tähteellistä töissä, niin hänkin tähtää sitten mukaan klo 13.15 olevaan neuvolaan :) Ihana Mussu <3 Tosi ihanaa jos hänkin pääsee mukaan, on se kuitenkin tärkeää Isänkin saada olla mukana oman lapsensa saattamisessa tähän maailmaan ;) Tässä nyt odottelen viestiä häneltä, niin tietää sit orientoitua iltapäivään.. <3

Raskausoireista pahimpana jatkuu edelleen nälän aiheuttama pahoinvointi ja lisänä närästys. Pahoinvointia ilmenee siis lähinnä jos en heti ensimmäisen nälänkurnahduksen jälkeen saa jotain syötyä ja närästys taas johtuu tosi rasvaisesta ja raskaasta ruuasta. Harkitsen tässä vakavissani siirtymistä täysin kana- ja kasvislinjalle. Ne ovat ainakin kevyitä ja jotenkin tuntuu, että kevyet, raikkaat ja viileät ruoat ovat tällä hetkellä toimivia. Harmi vain että nyt tällä hetkellä aamuisin tuntuu kaapista löytyvän vain jugurttia, joka täyttää nuo kriteerit. Suolaista on paha löytää kylmänä, kevyenä ja raikkaana. Pitää pohtia tätäkin asiaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

22.04. 2012

Tänään on toistaiseksi näin aamusta ollut hyvä olo. Heti herättyäni söin omenan, ne uppoaa nyt kuin häkä minulle. Muita raskausoireita tässä vaiheessa ei olekaan ilmaantunut, jatketaan tähän malliin ;) Innolla odottelen niitä hetkiä, kun kohtu alkaa painamaan rakkoa.. Luin jostain kirjasta, että alkuraskautena nesteenkierto on tihentynyt ja vessassa saisi sen takia käydä öisinkin. Vielä en ole sitä huomannut, aamuisin kyllä, kun herää, on pakko heti päästä vessaan, on niin kova hätä.

Oon myös pohtinut sitä, että jos päiväsaikaan yritän syödä parin kolmen tunnin välein huonon olon välttämiseksi, niin miksi tämä sama sääntö ei vaikuta öisin kun nukun? Ei tosiaankaan haittaa, olen vain tyytyväinen ettei mun tartte herätä parin tunnin välein syömään jotain pientä :D Kai sitä ihmisen kroppa menee ns. säästöliekille nukkuessa..

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

11.05.2012

Meidän Pikku-Motti <3

------------------------------------------------------------------------------------------------------------


08.06.2012

Jos nyt oikein olen laskuissani pysynyt, niin tänään alkoi 16. raskausviikko, eli 16+0 :) en malttaisi odottaa että saisin tuntea jo liikkeet! Nyt olisi varmaan hyvä aika alkaa ottamaan masukuvia.. Päällimmäisenä olisi tietysti se asunnon etsiminen, tämä 50neliön kaksio ei tunnu tarpeeksi isolta. Haluaisin laittaa oikein lastenhuoneen, silleen kivasti tietysti ja se muuttaminen ja tavaroiden järjestely oikeille paikoilleen ja ja ja.. hih. Pitää ottaa pankkiin uudestaan yhteyttä ja tutkia noita lainapapereita tarkemmin ;)

Tämän postauksen jälkeen päivittelenkin lisää aiheesta blogiin omiin postauksiinsa. Käsityö blogina tämä säilyy edelleen, toivottavasti saisin käsityömojoni takaisin. Suunnitelmissa olisi hankkia ihana värejä puuvillalankaa ja tehdä niistä isoäidinneliöillä jokin ihana viltti Pikku-Motille. Ja sitten olen haikaillut ontelokuteesta, ehkä olisi aika itsekin virkata jokin kiva pikkuinen matto.. ;)

In other news:

• Turun keskiaikamarkkinoihin ei ole enää kuin vajaa kuukausi! :) 
• Sain vakipaikan! Työsopimus allekirjoitetaan 18.06. :)
• Tämä kesä menee näemmä työttömänä, sinällään ei paha jos sattuis käymään niin että pääsis muuttamaan. En kuitenkaan laita kaikkea toivoa siihen, asunnon hankkiminen yhdessä kesässä ei vain ole realistista.

Se on taas se aika keväästä..

..kun multasormia syyhyttää. Sormet näpräilee multasäkkiä ja siemenpusseja, jokohan nyt uskaltaisi laittaa jotain kasvamaan? Tarkistetaan kasvatusohjeet pussin takaa, kylvö sisälle kylvömultaan maalis-huhtikuussa, olisikohan nyt aika? Päätän kukkien kanssa odottaa ainakin viikon vielä, tomaatin siemenen laitoin itämään. Onnistuinpa sitten ostamaan tomaatin siemeniä, jotka soveltuvat paremmin kasvihuoneviljelyyn kuin parveke viljelyyn. Katsotaan miten käy vai käynkö loppujen lopuksi hakemassa kasvihuoneelta esikasvatetun taimen.

Helpottaakseni multasormieni syyhyä vaihdan mullat muutamalle kasville. Olihan sekin jo aika :)Viime viikolla laitoin kissanruohoa kasvamaan. Niistäkin tulee tarpeeksi Pääsiäisfiilistä, vaikka tuon kissapedon masuun tuo kaikki meneekin. Kirpparilta 2,5€ maksanut Pikku Myy -muki oli erittäin passeli tähän touhuun, kupissa oleva halkeama estää käyttämästä sitä varsinaiseen tarkoitukseensa.

Päivänsini, Koristetupakka, Kuuköynös ja Köynnöskrassi odottamassa istutusta. 

Pikkuinen Traakkipuu sai uudet mullan ja uuden suojaruukun.

Siinäpä ne nyt sit möllöttävät hetken valoisalla ikkunalla. Kultaköynnös, Joulukaktus ja Traakkipuu :) Rikkinäiseen Vernalasiin en ole vielä kehitellyt mitään..

Ostettiinpa muuten sohva :) Nyt passaa vieraidenkin yökyläillä jämäkällä vuodesohvalla ohuiden patjojen sijaan :)

Jälkeenpäin lisätty:

Innostuin kokeilemaan tortillalettujen ohjetta, joka löytyy täältä. Ohjetta sovelsin matkan varrella ja lätyistä tuli ihan ok näköisiä :) Pitää illemmalla testata makua.. ;)

Käsitöitä ja inspiraatiolankoja

Työn ja vapaa-ajan tasainen jakautuminen arkiviikolla on vähän niin ja näin. Tokko se sen helpompaa on siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Asenne kysymyshän se on, mutta pääasia että saa edes jotain tehtyä edes joskus :)

Kuten esimerkiksi tämä muistikirja, jonka tein Loppiaisviikolla. Olin ottanut töistä lomaa joulu- ja loppiaisviikoksi. Kyllä se muuten oli aikakin! En ollu pitänyt minkään sortin vapaata koko syksynä ja kyllä teki hyvää olla lomalla :) Mutta muistikirja: 

Lopputulos on vähän mitä on, mutta sanoisinpa, jos minulla olisi kunnon materiaalit ja välineet niin voisin ihan hyvillä mielin väkertää ensi jouluksi muutaman tämmöisen joululahjaksi :) Tässä kirjasessa tuli mm. sisuspaperien kohdalla lasku-/arviointivirhe, kuumaliima loppui kesken, tavallinen liima pukkasi kankaan läpi.. Mutta hyvä ensi yritys! :)

Ohjeet kirjan tekemiseen löysin täältä.

Sukkainnostustakin on löytynyt. Nämä seuraavat sukat oli alunperin mukana joululomalla Pohjanmaalla ja jotka sain nyt vasta tehtyä loppuun. Nämä lahjoitin, tai pikemminkin näillä lahjoin erään uudehkon ystävän (Ollaan nyt tunnettu vajaan vuoden verran :). Hänellä kun on vastikään ollut synttärit :) 

Mallina tuttuakin tutumpi Olga-sukan ohje. Mutta kertokaahan joku minulle, miksi minä saan näistä sukista niin pitsimäiset, kun erityisesti Mummuni tekemät sukat näyttävät jotenkin, hmm, tiiviimmiltä? Lankanakäytin seiskaveikkaa.

Tilasinpas muuten lankaa, tadaa! (Niinkuin sitä ei olisi ennestään ollut, mutta ne eivät puhutelleet minua ollenkaan).

Nämä ylemmät langat tilasin Titityystä, Knitlob's Lairin lankaa :) Ylemmät sinertävämmät ovat sukkalankaa, väri nimeltään Lasimaalaus (Kaupan mallikuvassa värit olivat jotenkin harmaammat ja enemmän eri värejä, mutta ei se mitään! Nämä ovat yhtälailla todella herkulliset :) Alempi lanka on huivilankaa ja väri nimeltään Metsä :)

Sain mieheni lähtemään seurakseni Lielahden Lankamaailmaan (no, okei. Ensin piti käydä Pirkkalassa Verkkokaupassa :). Sieltäkin tarttui lisää lankaa mukaan.. Plussaa paikan miesparkista, K:lla olisi mennyt hermot kulkea minun perässä :)

Vikingin villeä ja Marks & Kattens Spireaa. Villet menivät eilen värjäyspataan ja Spireoita mietin vielä, että mitähän niistä tekis vai lähtisikö eteenpäin. Tuo vaaleanpunaiseen vivahtavassa Spireassa olisi Mummun värit, mutta katsoo nyt.. 

Seuraavasta sukasta on toinen sukka puikoilla, mutta olin jotenkin niin tyytyväinen malliin ja värivalintoihin, että oli pakko laittaa kuva :)

Alkuperäisessä mallissa kuviota oli jatkettu niin, että kuvioista selkeästi tuli suomujen kaltaiset (tai aallot, kuinka vain :). Itselläni tuota itsevärjättyä oranssin-keltaisen kukertavaa lankaa oli sen verran, etten uskaltanut lähteä kovin montaa kuviokertaa tekemään. Nyt näyttäisikin siltä, että tuohon varteen olisi varmasti vielä yhden oranssin kuvion saanut :) Lankana siis seiskaveikka (petroolinsininen), itse värjätyn langan kuvittelin olevan seiskaveikkaa, mutta se vaikuttaa ohuemmalta kuin tuo sininen. Oli mitä oli, lopputulos näyttää ihan ok:lta :)

Sukan kärkeen tein kuviokerran käännettynä. Nämä sukat menevät joko äidille tai pikkusystille. Alkuperäisen sukan mallin löysin täältä.

Tässä ne kaksi valkoista Villeä värjättyinä, Kool-Aidilla tietenkin :) Nyt täytyy kyllä sanoa, että viime värjäyskerrasta on jonkun verran aikaa ja tuntui ihan että tatsi oli kadonnut :/ jotenkin värit eivät vain käyttäytyneet niin kuin olisin toivonut ( vaikka lopputulos on ihan jees). Jotenkin tekisi mieli päästä kokeilemaan jotain muuta värjäystaktiikkaa. Kirkkaampia värejä, tasaisempaa tulosta..

Niin, bloggausintoa löytyi kun oli jotain valmista esiteltävääkin :) Bloggailen myös toisessa blogissa ihan toisesta aiheesta, nimittäin olemme alkaneet suunnitella häitämme! Jos kiinnostaa seurata ajatuksiani ja insipraatioitani sun muuta häihin liittyvää ideointia, niin tervetuloa lukemaan Peikonpähkinää ja Murattia :)